Moon Oraclen takaa löytyy kunnon annos suomalaisosaamista muun muassa Blood Red Fogin ja Ride for Revengen porukoista. Homman nimenä on tietysti black metal, ja vieläpä kohtuullisen ronskilla kädellä paiskottu sellainen. Täysin suorat musiikilliset vertailukohdat on syytä unohtaa kokonaan.
Ophidian Glare on voimakas ja julma levy, joka ei epäröi painaa tarpeen tullen jarrua. Tunnelmallisemmat osat korostavat merkitystään ajoittain lähes Conquerorin ja Revengen hengessä murjottujen kappaleiden joukossa, jotka kuulostavat kuitenkin ihmeellisellä tavalla omanlaisiltaan.
Moon Oraclen toinen albumi on kaukana maailman parhaasta black metalista, mutta se tunkeutuu parhaimmillaan syvälle lihaan. Esimerkiksi viimeisen kappaleen Abysmal Crimson Desertin sysimustassa doom-junttauksessa on jotain niin kolkkoa, että vastaavaa ei tule vastaan aivan joka päivä.
On hankala sanoa, pitääkö Ophidian Glarestä vai ei, mutta ainakin se säväyttää. Tällaisen musiikin sisäistäminen ei ole missään nimessä helppoa, mutta asiaan paneutuminen antaa paljon ja tuntuu palkitsevalta tämän ajan kertakäyttökulttuurissa.