Vuosituhannen alussa muutaman levyn pyöräyttänyt Goratory ei edes yritä tehdä paluukiekollaan mitään erilaista. Napakat 26 minuuttia mättävä levy brutaloi ja örisee mittansa vailla nössösävytyksen häivää.
Veitsenterävällä ammattitaidolla viipaloitu mättö toistelee brutaalin ja teknisen death metalin kikkoja teknisyyden korkeammassa kolmanneksessa. Bändi ei kuitenkaan vedä kikkailuaan aivan överiksi tai hae väkivaltaansa oikeastaan minkäänlaisia muitakaan ylimääräisiä sävytyksiä tai erikoisuuksia.
Turhista mausteista karsittu ilmaisu kulmittelee helposti sen verran, että perinteisempää ja kappaleorientoitunempaa lähestymistapaa haluavat eivät saa tästä mitään. Ikään kuin keskittymishäiriöinen Cryptopsy ilman koukkuja. Miehistö omaa kokemusta myös Deeds of Fleshin ja Job For a Cowboyn riveistä, joten soittotaitoa bändistä ei puutu.
Soundit ovat hyvää ja selkeää perustasoa, mikä on toki tässä lajissa ehdoton vaatimus. Örinäkin toimittaa, eikä paketissa ole sen kummempia tuotannollisia vikoja muutoinkaan. Rakenteiden satunnaisuudesta aiheutuva hämmennyskin lienee juuri sitä, mitä on haettu.
Vaan mistä tässä pitäisi innostua? Genren helmasyntinä on irrallisilta riffikokoelmilta kuulostavat biisit, jotka vaikuttavat kuin seinään heitetyltä palapeliltä. On vaikea löytää mieleen jäävää teemaa tai toistuvaa kuviota, johon tarttua. Kaikki on vain brutaalisti ympäri korvia hyrskyävää myrskyämistä, joka muuttuu pidempään kuunneltuna atonaalisesti nykiväksi matoksi.
Jos kärsivällisyyttä ja mielenkiintoa riittää, Sour Grapes tarjoaa tarkassa kuulokekuuntelussa kieltämättä oman hupinsa. Kielisoittajien työskentelyssä on mielipuolinen otteensa, mutta puhtaasti musiikkina tätä on vaikea arvostaa kovin pitkälle.