Alkuun pahoittelen karkeaa ranskaani, mutta ensimmäinen neitsytkuuntelulla ylös kirjoittamani huomio kuuluu sanasta sanaan: No vittu nyt! Black metalilla sisään.
Hexvesselin tavaramerkkinä toimivaan kosmiseen haahuiluun on tällä albumilla liitetty aimo annos vanhan liiton beeämmää, ja jumanskuigeli että tämähän toimittaa. Eihän tämä tietenkään ole bändille mikään upouusi juttu, mutta heidän soundinsa tuntuu jalostuvan raskaampaan suuntaan. Henkilökohtaisesti en pane tätä suinkaan pahakseni, vaan päin vastoin, polku on parantunut edetessään.
Ensikuuntelun kuluessa intomielinen virnistelyni lisääntyi kaiken aikaa, kun biiseissä ei tyydyttykään pelkkään norjaflirttailuun, vaan lopulta hypättiin latu ammollaan piehtaroimaan Burzumin kanssa vällyihin niin että pölisi. Riemuni ei väljähtynyt seuraavillakaan kierroksilla, sillä kuuntelin tätä pariin otteeseen kanalan seiniä kalkitessa, ja rauhallinen telalla ja pensselillä sipsutteluni äityi aina loppua kohden sen verran vapauttavilla riuhtaisuilla räiskimiseksi, että aviomieheni katsoi viisaimmaksi paeta paikalta. Mother Destroyerin kohdalle kirjoitin muistiin “Burzum <3 Current 93”, ja tarkoitan tämän mitä suurimmaksi kohteliaisuudeksi.
Nocturne on rieskalle osuva nimi, sillä yöpuolesta ja pimeydestä sikiävään black metaliin yhdistyy saumattomasti eteerinen tunnelmointi, jota kuunnellessa voi melkein nähdä huumaavasti tuoksuvassa kesäyössä lipuvat henget ja virvatulet.
Mat ”Kvohst” McNerneyn ääni on yhtyeelle hyvin omintakeinen polttomerkki, joka sinetöi Hexvesselin muutenkin tunnistettavan sointivärin.
Kyllä tätä kelpaa kesän metsäreissuilla kuunnella.