”Aikuiskuolon” erikoispartio Omnium Gatherum on parantanut tahtiaan levy levyltä. Kuusikon tyyli on hioutunut jatkuvasti omaleimaisemmaksi, ja tietynlainen kehityksen lakipiste koettiin edellisellä New World Shadows -kiekolla, joka jätti olon, että tästä on hankala pistää paremmaksi. Siis ainakaan samoilla eväillä.
Ensi kuussa julkaistava kuutoskiekko Beyond lunastaa siinä mielessä uumoilut, että entistä ehommaksi se ei äidy – mikä ei tarkoita, etteikö levy olisi vallan kova. Homma on vain niin, että vaikka raidoilla puhkuvat osin ”uudetkin” tuulet (tiedä häntä kuvittelenko, mutta aivan kuin mastermind Markus Vanhalan Insomnium-pesti olisi kantanut lisäsurunhippusia näillekin raidoituksille…), Beyondin metkut on suureksi osaksi kuultu jo edeltäjällä ja levyä pitää väkisinkin vähän kuin jatko-osana mainitulle.
Sellaisena Beyond onkin oikein mainio. Jo pelkästään kitarapari Koto–Vanhalan ajohansikkaantiukka kitaratikkaus riittäisi tuhtiin papukaijamerkkiin, mutta kun muutkin osa-alueet tarttuvaa, melodraamantajuista biisinkirjoitusta (”tämä olisi ihan huippu ilman tuota örinää”, kuului eräänkin ei-metalli-ihmisen kommentti), oivaltavaa sovitustyötä ja ylipäänsä hyvää yhteispeliä myöten on läjässä, ei kai tässä voi pahempia märistä.
Kymmenkunnan kuuntelun jälkeen Beyond tuntuu toimivan enemmän muutamien loistavien irtobiisien varassa kuin varsinaisena kokonaisuutena, mutta ken tietää, minne viisari ajan kanssa vääntyy. Pelätä ei joka tapauksessa tarvitse, sinä fani.
– riekin matti
Huom! Tämä ei ole arvostelu. Sen löydät painetusta lehdestä myöhemmin.