Norjalaisen auringonlaskun lähettiläät ovat olleet harvemmin suorasukaisilla asioilla, eikä pumppu ammu vieläkään mitään actionrockia.
Avantgardemetallikaksikosta irtoaa musiikkia, joka risteilee black metalin, viikinkiuljastelun, kansanmusiikkivaikutteiden ja… no, vaikka minkä muun parissa. Levyltä löytyy jopa kutusaksofonia. Jollain kumman ilveellä touhusta löytyy kuitenkin selkäranka, ja kun sitä nitkuttaa aikansa, meno alkaa maistua.
Solefaldilla on taito luoda ärsykkeitä, jotka todellakin ärsyttävät mutta kaappaavat lopulta puolelleen. Kuvaavaa levyn suhteen on, että sen ensi kierroksella korpeavin biisi, lastenlaulumaista lässytystä (albumilla avittavan, Animal Alphasta tutun Agnete Kjølsrodin hurjin vokaalein ja jopa muristuna!) sisältävä Tittentattenteksti nousee muutaman kuuntelun perästä väkisin platan huippukohtien joukkoon.
Joskus näinkin päin…
Neljä vuotta edellislevyn perään julkaistava Norrøn Livskunst ei ole missään nimessä jokaisen hevikeijon musiikkia – monelle se voi edustaa jopa soonista kidutusta –, mutta kannattaa silti kokeilla, jos kokeilunhalu ei ole kirosana.
– riekin matti
Levyn arvostelu 5.11. ilmestyvässä Infernossa.