Tampereen Pakkahuoneella svengattiin marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna jazzin tahdissa, mutta ne joita kyseinen rytmimeininki ei kiinnostanut, saattoivat suunnata Tampere-talolle, jonne saapui hiukan nopeammasta rytmistään tunnettu australialainen Airbourne. Suomessa tappavantasaisesti käyvän bändin lämmittelijöinä toimivat ruotsalainen Corroded ja brittiläinen Black Spiders, joista jälkimmäinen käväisi Suomessa Airbournen mukana myös vuonna 2010, ja niin ikään tuplakeikalla.
Puoli tuntia ilmoitetusta aikataulusta jäljessä aloittanut viisihenkinen Corroded tarjoili äijärockia hyvällä asenteella ja energialla. Vaikka yleisöä ei pahemmin vielä tässä vaiheessa ollut, bändi ei antanut sen haitata vaan keskittyi olennaiseen. Nahkaliiveihin sonnustautuneet ukot selvästi viihtyivät lavalla, varsinkin laulaja-kitaristi Jens Westin.
Musiikillisesti Corroded olisi sopinut ennemmin vaikka Avenged Sevenfoldin lämmittelijäksi, mutta esimerkiksi kappaleet More Than You Can Chew ja I Am the God saivat nyrkit ilmaan nostavan vastaanoton yleisöltä. Setti oli nopeasti soitettu. Harmi, sillä naapurimaan ukkoja olisi kuunnellut pidempäänkin kuin 25-minuuttisen verran.
Nopean roudaustuokion jälkeen ei pahemmin odoteltu, vaan Black Spiders nousi lavalle ja aloitti soittamisen heti lavavalojen sammuttamisen jälkeen. Bändi huitoi ensimmäisestä kappaleesta alkaen menemään minkä ehti, ja nimenomaan huitoi. Meno näytti välillä samalta kuin ruotsinlaivalla aamuyöstä jengin ollessa parin promillen humalassa. Tämä sai yleisöltä jakautuneen vastaanoton. Kappaleiden seuratessa toisiaan saman kaavan mukaisesti meno alkoi turruttaa, eivätkä biisit jääneet mieleen niinkään musiikillisesti vaan lavatapahtumien takia.
Keikan puolivälissä laulaja-kitaristi Pete Spibyn kitarasta katkesi kieli, ja tämä laulaa kiekaisi seuraavan kappaleen ilman kitaraa. Mies huudatti yleisöä ”Fuck you Black Spiders” -huudoilla, ja yleisö näytti pyynnöstä kansainvälisen käsimerkin bändin suuntaan. Eniten huomiota kiinnitti kuitenkin bändin rumpali Si Atkinson, joka takoi kannuja niin riivatun lailla, että olisi voinut luulla hänen vihaavan niitä – tämä oli kuitenkin keikan viihdyttävintä antia.
Ennen Airbournen lauteille nousua yleisöä oli saapunut Sorsapuistosaliin juuri ja juuri puolet lattian pinta-alasta. Niin usein kun Airbournea verrataankin AC/DC:hen, pikaisesti vilkaistuna en huomannut yhtään AC/DC:n fanipaitaa.
Keikka alkoi Terminator 2 -leffasta tutulla tunnarilla, ja heti perään pärähti viimeisimmän Black Dog Barking -albumin avausraita Ready to Rock. Vaikka Black Spiders oli myös energinen heiluja, ero Airbourneen oli huomattava. Siinä missä Hämähäkit heiluivat holtittomasti, aussijätkät olivat kuin chilipippuria syöneitä. Kitaristi David Roads ja basisti Justin Street käyttivät koko lavan leveyttä hillitysti mutta sitäkin energisemmin, ja laulaja-kitaristi Joel O’Keeffe tuntui huilaavan menoaan vain laulaessaan.
Airbournen showmaneerit olivat varmasti tuttuja bändin jo aikaisemmin nähneille, onhan bändi toistanut samoja elementtejä jo vuosia. Niinpä ei tullut yllätyksenä, että Joel O’Keeffe nousi jo kolmantena soineen Girls in Black -kappaleen aikana roudarin hartioille ja soittamaan sooloa yleisön sekaan. Maneerit toistuivat myös Cheap Wine & Cheaper Women -kappaleessa, jolloin laulaja nappasi viiniä pullosta.
Setin kappalejakauma oli tavallaan mielenkiintoinen, sillä suurin osa biiseistä oli valittu bändin ensimmäiseltä lätyltä eikä niinkään tämän vuoden toukokuussa ilmestyneeltä uutukaiselta. Encoreosiossa nähtiin ja koettiin jälleen tuttuja maneereita. Live It Up -biisin aikana Joel O’Keeffe intoutui sooloilemaan hullun lailla, ja heti perään soitetun Raise the Flag -kappaleen mittaan mies kävi yleisön seassa toistamiseen. Viimeisen Runnin’ Wild -kappaleen aikana lensivät päähän hakatut kaljatölkit. Toistoa tai ei, mutta kun tämän toteuttaa kuten Airbourne, se ei ole muuta kuin perhanan viihdyttävää.
Airbournen settilista:
Ready to Rock
Too Much, Too Young, Too Fast
Girls In Black
Back In the Game
Diamond In the Rough
Black Dog Barking
Cheap Wine & Cheaper Women
No Way But the Hard Way
Stand Up for Rock ‘N’ Roll
//
Live It Up
Raise the Flag
Runnin’ Wild