Valokuvaaja Mikko Pylkkö sai tittelinsä mukaisen pestin, mutta joutui raportoijan estyttyä myös kirjoitushommiin. Miten upposi kovasti kohuttu ja kehuttu Ghost bändiin ennen tutustumattomaan?
Todettakoon heti alkuun, että Ghost oli minulle ennen illan keikkaa vain etäisesti tuttu. En ollut kuullut yhtyeen musiikkia muutamaa ennen keikkaa kuunneltua kappaletta lukuun ottamatta koskaan aiemmin, bändin nimen kylläkin viime aikoina useampaan otteeseen. Yllättäen myös raportointivastuu siirtyi valokuvauksen lisäksi minulle.
Introna kuultiin kymmenisen minuuttia kirkkolaulua, mikä loi lavalla poltettujen suitsukkeiden kanssa tunnelmaa melko hyvin täyttyneelle Pakkahuoneelle.
Kuvien ja ulkoisen habituksen perusteella olen aina mieltänyt Ghostin musiikin paljon raskaammaksi kuin se lopulta paljastuikaan. Okkultististen teemojen myötä oletin myös yhtyeen flirttailevan King Diamondin kanssa, mitä se tavallaan tekeekin. Yllätys oli kuitenkin aikamoinen alkaen solisti Papa Emeritus II:n lauluäänestä. Kaverihan sopisi suoraan johonkin indieyhtyeeseen! Ensimmäisenä mieleeni tuli vääristynyt brittipoppi, jota on maustettu särökitaroilla ja okkultismilla.
Ghostilla oli repertuaarissa erittäin koukuttavia kappaleita. Joukkoon mahtui myös progeilevia eepoksia ja jopa Beatles-cover Here Comes the Sun. Vaikka yhtyeen tematiikka on varsin synkkä, musiikki on kevyttä ja erittäin tarttuvaa.
Bändi soitti todella hyvin, ja etenkin Papa Emeritus II:n ääni oli livenä hienoa kuultavaa. Hauska yksityiskohta oli laulajan italialainen aksentti välispiikeissä.
Lopuksi on sanottava, että tuntemattomien bändien keikoille tulee lähdettyä liian harvoin. Parhaassa tapauksessa niillä tutustuttaa itsensä mielenkiintoisiin akteihin, kuten nyt.
