Laskeuduin Tampereen Klubille huolellisesti retroviritetyllä aikakoneella. Astuin kodikkaaseen tunnelmaan ja tunsin tarvetta puukengille ja viiksille. Tummaa ja samanistista mystiikkaa huokuva Death Hawks keinutti minut sopivan psykedeeliseen mielentilaan ottamaan vastaan Graveyardin ja vanhan hyvän ajan, eli kuten me klassisen rockin ystävät tiedämme, 70-luvun.
Kun Graveyard aloitti, Klubi oli heidän. Light’s Outilta tuttu hälytyssireeni viritti jännitystäni, kunnes heti perään Industry of Murder laukaisi sen. Tämä varma, aiemmillakin keikoilla hyödynnetty aloitus osoitti Graveyardin harjaantuneeksi lavaesiintyjäksi. Ahkerasti keikkaillut bändi ei kuitenkaan kuulostanut rutiininomaiselta, vaan soittoniekat heittäytyivät vilpittömästi biisiensä vietäviksi. Suurin show oli ennen muuta soittamisen nautintoa.
Vakavan mietteliäs Joakim Nilsson myötäili äänellään kappaleiden sävyjä. Kitaristi Jonatan Ramm ja basisti Rikard Edlund latasivat tunnelmaa soittamalla korostetun keskittyneesti, kun taas Nilsson yhdisti ajoittaisilla ponnahduksillaan bänditoverinsa hauskanpitoon. Rumpali Alex Sjöbergin eläytymistä en voi kylliksi ihailla. Mies painii rumpujensa takana täydessä euforiassa kuin ei muusta tietäisi. Tulin pohtineeksi, onkohan rumpujen takana laatikko, jonka kannen avaamalla hän ponnahtaa vieteriukkona esiin soittamaan, osaamatta lopettaa ennen kuin kansi on pakko taas sulkea. Yleisö myhäili kun hän sai Granny & Daviesin aikana ansaitun tähtihetkensä tiukassa rumpusoolossa.
Illan anti painottui kahdelle viimeisimmälle albumille, hitaita bluesväreilyjä unohtamatta. Temponvaihtelut toivat settiin dynamiikkaa ja hyviä polkaisuja. Vaikka Graveyard on itsekin arvioinut ensimmäisen levynsä jääneen vaille viimeistä viilausta, sillä oli oma ansionsa settilistalla. Evil Ways sulautettuna uutukaisen hittibiisin Endless Nightin huipennukseksi oli varsin nokkela sovitus. Hisingen Blues -singlen B-puolena julkaistun Granny & Daviesin uskoisin olleen yleisölle hieman tuntemattomampi mutta tervetullut veto. The Suits, The Law, The Uniforms -kappaletta sävytettiin saksofonilla, kun Tenho Mattila Death Hawksista loikkasi väreilemään tummia melodioita. Saksofonin ääntä olisi saanut nostaa enemmänkin esiin, niin hyvin se sointui Graveyardin musiikkimaisemiin.
Aikahyppy jätti hyvän mielen. Tunnelma oli kaikin puolin ystävällinen ja fiilis vain parani loppua kohden, kun kaikki lämpenivät. Yleisö osoitti suosiotaan ja bändi kiitti kohteliaasti kielellämme. Ponnekkaat taputukset toivat Graveyardin ripeästi encoreen, eikä näyttänyt siltä, että heitä olisi tarvinnut suuremmin houkutella takaisin soittamaan.
Graveyardin keikoilla välittyy parhaiten, mistä heidän musiikistaan on kyse. Aikamatkailua ei voi suorittaa kopioimalla, koska eiväthän vanhat mestarit aikoinaan ketään kopioineet. Aitous on oman vision seuraamista, jossa huolellisuus palkitaan. Nämä kaverit pitävät hauskaa tosissaan.
Settilista:
An Industry of Murder
Hisingen Blues
Seven Seven
Slow Motion Countdown
Ain’t Fit to Live Here
Buying Truth (Tack och Förlåt)
Unconfortably Numb
As the Years Pass by, the Hours Bend
Granny & Davies
Hard Times Loving
Thin Line
Goliath
The Suits, The Law, The Uniforms
Encore:
The Siren
Endless Night
Evil Ways