Teksti: Tami Hintikka, kuvat: Jussi Talvitie
Alkujaan brasilialainen Sepultura veti viimeisen Suomen-keikkansa Turun Rockfestissä torstaina 12.6. Tai ainakin toistaiseksi viimeisen. Nykymuotoinen Sepultura on hädin tuskin varjo siitä, mitä se kulta-aikoinaan oli. Nyky-Sepultura nilkuttaa kohti hautaansa, mutta perustajaveljekset Max ja Igor – no, okei: Iggor – painavat eteenpäin vanhan yhtyeensä muistoa vaalien.
Kaksikon Cavalera-nimellä kulkeva kokoonpano on julkaissut Sepulturan kolme ensimmäistä levytystä kokonaan uudelleen vedettynä, ja jälki on luvalla sanoen upeaa. Keikkalavoilla on kierretty tulittamassa vanhaa Sepulturaa, kuten sitä kuuluukin tulittaa. Valitettavasti Suomeen asti Cavaleran rundit eivät ole yltäneet.
Lähes aina, jos yhtye vetää keikalla vanhaa materiaaliaan, se hakkaa uudemman mennen tullen. Tämä on universaali totuus, mutta poikkeuksiakin löytyy. Yksi sellainen on jo lähes 30 vuoden ikään ehtinyt Soulfly. Sen alkupään tuotanto oli suoraa jatkoa Sepulturan klassisen kokoonpanon viimeiselle levylle Rootsille (1996). Ja kun Roots oli Sepulturan siihenastisen uran heikoin levytys, niin se kertoo omaa karua kieltään Soulflyn ensimmäisistä kiekoista.
Myönnän kevyen subjektiivisuuden. Jos vaihtoehtona on tykittää nopeaa ja tiukkaa hyökkäystä tai heimohommilla höystettyä nu metalia, niin valinta ei ole vaikeaa nähnytkään: rivakka voittaa aina. Max Cavalera on onnistunut luomaan Soulflysta monipuolisen bändin, jonka viimeisimmät levyt kantavat toki mukanaan tribaaliasioita, mutta niillä on myös korkealaatuista ja ärhäkkää vauhdinhurmaa.
”Pomppumetalli oli yllättävän suuressa roolissa settilistassa. Karkeasti ottaen Dark Ages -levystä (2005) lähtien musiikkiin on tullut kasvavassa määrin nopeutta ja raskautta, eli thrash- ja jopa death metal -sävyjä. Nyt setissä oli kuitenkin hyppyytysmatskua todella runsaasti, ja rässipuoli jäi taka-alalle.” Edellinen oli lainaus itseltäni. Naputtelin sen maaliskuussa 2016 Soulflyn Nosturin-keikan jälkimainingeissa. Valitettavasti se sopii tähänkin vetoon turhankin hyvin.
Uusimmalta Sielukärpäs-levyltä Totemilta (2022) kuultiin havaintojeni mukaan vain pari biisiä, muutoin hypittiin vahvasti kolmen ensimmäisen levyn tahtiin. Nimittäin todellakin hypittiin. JUMP! JUMP! JUMP! Massimiliano käskytti luotettavan rouhealla äänellä vähän väliä, tehosti käskyä käsiliikkeellä, ja jengihän totteli. En muista Tavastialla vastaavaa hyppykarnevaalia aiemmin kokeneeni. Kaikki saavutti lakipisteensä, kun Max laittoi yleisön maahan odottamaan ennen Jumpdafuckupia, jonka alkutahdeilla porukka ponnahti ilmaan – ja yhteispomppiminen oli jälleen tosiasia.
Kaltaiseni naavan on vaikeaa tajuta, että nu metal on old school. Suurin osa setin biiseistä oli yli 20 vuotta vanhoja. Ja mikäli yleisön reaktioista voi päätellä mitään, suurimmalle osalle tämä passasi erittäin hyvin. Vastaanotto oli paikoin lähes hurmoksellista. Kuuma ilma oli paksuna hien ja väkijuomien sävykkäistä aromeista, mutta jengi jaksoi palkita bändiä: pitti pyöri, tossu nousi, ja mukana laulettiin. Musiikin antama nautinto on ihana asia.
Max muisti erikseen kiittää illan avannutta, puolentunnin virkistävän hc-tuokion tarjonnutta Terveet Kädet -yhtyettä. On yleistietoa, että TK ja muut legendaariset suomalaiset hardcoreryhmät olivat osaltaan muovaamassa nuorta Maxia ja näin vaikuttamassa omalla tavallaan koko maailmanlaajuiseen metallikenttään. Max kertoili, että hänellä oli kasetilla esimerkiksi Terveitä Käsiä ja Rattusta, jolta Max mainitsi Uskonto on vaaran ja (ymmärtääkseni) Sotahullut. Maxin suusta kuultiin useaan otteeseen myös ”perkele” ja ”kiitos”.
Soulflyn livekovuutta ei käy kiistäminen. Se tekee omaa hommaansa suurella sydämellä. Erityisen hienoa oli seurata Maxin pojan, Zyon ”sydänäänivauva” Cavaleran armotonta ja antaumuksellista kannutusta. Isän lisäksi myös setä ollee ylpeä. Isä Max on se hahmo, johon koko yhtye henkilöityy. Vaikka oma kylmä sydämeni ei pompikaan pomppumetallille, niin Max Cavaleralle kylläkin. Siinä on kunnon vanhan liiton soturi, joka kantaa ylpeänä menneisyyttään, luo jatkuvasti uutta, ja ennen kaikkea tuntuu antavan musiikilleen ja sen faneille koko sielunsa. Muito obrigado, Max ja Soulfly!
Soulfly esiintyy tänään 15.6. Tampereen Olympiassa yhdessä Rattus-yhtyeen kanssa.
Terveet Kädet
Soulfly
