Sunnuntaina 9. kesäkuuta mahtava jumalatar Jex Thoth otti jälleen valtaansa pikkuruisen Jessica Bowenin hahmon. Tampereen Klubilla järjestetyissä kulttimenoissa yleisö todisti kokeneen noitanaisen haltioitumista psykedeelisen rockin ja okkultistisen doom metalin voimasta.
Ennen esiin manatun Jex Thothin roihua lava kohmettui kotimaisen Sinkin alla. Vaikka tunnelmallisesti kylmänkolkko ja teräksenkalsea dronemetalli oli melkoinen vastakohta pääesiintyjälle, keskitetyn intensiteetin tavoittelu yhdisti molempia. Ikävä kyllä Sink ei päässyt Klubilla upotuksensa syvimpiin syövereihin solistin musiikin ilmettä ja rytmiä jäljittelevästä esiintymisestä huolimatta. Hidasliikkeinen, tainnuttava sävelkulku olisi vaatinut esiintyjiltä rikkomatonta keskittymistä ja tunnelatausta, mutta vahvasti muokattujen vokaalien tuomat äänentoiston haasteet veivät tällä kertaa osan huomiosta. Synkeällä keulahahmolla on kuitenkin selvästi tyylitajua, ja tulevaisuudessa Sink voi saavuttaa lohduttomuuden eri sävyjä ilmentävillä äänentasoillaan upottavuutensa pohjalukemia.
Kevään mittaan Jex Thoth on pitänyt riittejään ympäri Eurooppaa. Kaliforniasta kotoisin oleva yhtye on näyttäytynyt viime vuosina Suomessa tiheään, tällä kertaa uuden kokopitkän albuminsa Blood Moon Risen julkistamista julistaen. Kappalevalinnat suosivat siten erityisesti uutta levyä, mutta vanhempiakin julkaisuja muistettiin tasapuolisesti, kahta minialbumiakaan unohtamatta. Tuoretta tuotantoa kuulemaan oli saapunut mukavasti väkeä, mutta katsomoon jäi väljyyttäkin. Yleisö otti uutuudet hyväksyvästi vastaan. Silti tutut Separated at Birth ja Nothing Left to Die koskettivat kuulijoita silminnähden lähimmin.
Jex Thoth vangitsee katsojansa solistin vahvalla karismalla ja sen luomalla tunnelmalla. Yleisössä häntä verrattiin kunnioittavasti vahvojen naisartistien arkkityyppiin, Janis Jopliniin. Ei ihme, voihan Jex Thothin luonnonläheisyydessä todella nähdä yhteyttä Joplinin edustamaan hippikulttuuriin. Jex Thoth on kuitenkin okkultisti, jonka raskaan doomvireen tukemissa säkeissä kuuluu viestejä päivänvalon rajankävijöiltä. Hänen transsitilansa seuraaminen antaa jo ennestään tunnelmallisille levyille syvemmän, kokemuksellisen ulottuvuuden.
Riitin alussa viittaan verhottu noita seisoi selin yleisöön. Hitaat, uhkaavat, kitaran ja rummun yhteen kumauttamat doom-iskut loivat pahaenteisen odotuksen, joka laukesi Jex Thothin voimalla kajahtavaan, elävänä väreilevään ääneen. Jumalatar oli tullut lihaksi, riivaamaan väsymättä laulajattaren hentoa ruumiinrankaa.
Jex Thothin liikehdintä on nautinnollista seurattavaa. Hänen ruumiinkielensä on pakottamatonta mutta silti musiikillisesti harkittua. Jex Thoth nytkähteli, kouristeli ja kyyristeli, laantui välillä keinuen raskaiden rummunlyöntien aalloilla. Hiukset silmillä ja alta kulmain, välillä hurjistuneena hän täytti itsensä musiikin tuomalla hurmiolla.
Kuten shamaanit aikojen alussa, Jex Thoth välitti elekielellään yleisölle hurmioitunutta tajunnantilaansa. Kagemni-kappaleen aikana hän tapasi henkeään pidättäen ja suu ihmetyksestä avoinna tajunnantilansa ilmestyksiä. Kappaleen alussa hän imitoi lentävää lintua, ja Obsidian Night sai hänet hapuilemaan uhraamiseen liittyvin kädenliikkein.
Kuten Jex Thothin manauksissa on tapana, lavalla heräteltiin luonnonvoimia sytyttämällä palanen puuta liekkiin, mikä kietoi hehkuvan noidan yhä tiukemmin näkyihinsä. Rauhallinen mystiikka rikkoutui Raven nor the Spirit -kappaleen nopeaan kosketinmelodiaan ja esitys pysyi vauhdissaan loppuun asti. Eikä haltioituneella ollut pienintäkään vaikeutta käytellä matalaa, mutta herkkäänkin kauneuteen kohoavaa ääntään rituaalisen tanssinsa pyörteissä.
Jex Thoth on osallistumista luonnonmystiikan humalluttavaan transsiin, josta osa jää aina salatuksi. Haltioituva noitanainen käänsi usein yleisölle selkänsä kuin sulkien sen ulkopuolelle. Mestari ei koskaan puhu eikä selitä riittiään, vaan jättää sen koettavaksi. Lopussa hän vain kahmaisi ilmaa ja ojensi kätensä kohti kuulijoita, kuin siirtäen heille sen, mitä ikinä hän itse olikaan kokenut.
Jex Thoth -settilista:
To Bury
Warrior Woman
Obsidian Night
Ehjä
Raven nor the Spirit
The Divide
Separated at Birth
Keep Your Weeds
The Four of Us are Dying
Son of Yule
//
Stone Evil
Kagemni
Nothing Left to Die