Teksti: Tomi Behm, kuvat: Sonja Behm
Lumipyryinen torstai vaikutti oikein täydelliseltä ratkaisulta pienehköön rock’n’ roll -iltamaan. Julkisen liikenteen viivästymät myöhästyttivät keikalle pääsyäni sen verran, että kotimainen Wishing Well jäi kokonaan näkemättä.
Yhtäaikaisesti sisäänpelmahdukseni kanssa Alcatrazz aloitteli soitteluitaan. Bändillä oli intensiivisiä katsojia vähänlaisesti. Ainoastaan eturivi oli juuri ja juuri täynnä ja näistäkin fanaattisista diggareista vain yksi heilutteli innokkaasti nyrkkiään musiikin tahtiin.
Alkuperäisestä kokoonpanosta Suomessa mukana oli ainoastaan kiipparisti Jimmy Waldo. Yngwie Malmsteenin ja Steve Vain tontilla tilutteli rintakarvojaan ylpeästi esitellen Joe Stump, joka näppäili Espiään taidokkaan sieluttomasti läpi keikan. Laulaja Giles Lavery aneli yleisöä astumaan eteenpäin edes vähän, mutta jähmettynyt monikymmenpäinen yleisö ei liikahtanut.
Alkuperäinen basisti Gary Shea ei jostain syystä ollut Suomeen jaksanut kömpiä bassoa paukuttelemaan, vaan nuorehko miekkonen nimeltään Eric Juris hoiteli tuota hommaa. Rumpali puolestaan totteli laulajan sanojen mukaan ainoastaan nimeä ”Cuba” tai jotain sinnepäin.
Kitara oli miksauksessa todella pinnalla ja vaikka tilulilusta tykkäänkin, niin homma kuulosti melko epätasaiselta kun muu soitto hautautui arpeggioiden alle. Keikka keskittyi luonnollisesti vanhempiin biiseihin ja varsinkin ensimmäinen albumi No Parole from Rock ’n’ Roll (1983) oli vahvasti edustettuna.
Keikan ”kohokohta” koettiin heti alussa kun laulaja sanoi että lavalla haisee paska voimakkaasti. Hän epäili bändikavereitaan, mutta kukaan ei tunnustanut.
Vähäinen yleisömäärä alkoi pikkuhiljaa kömpiä kolosistaan, kun pääbändi Girlschoolin rumpali Denise Dufortille viriteltiin peltejä Danko Jonesin pauhatessa taustamusiikkina.
Keikka rykäistiin käyntiin debyyttialbumin avauksella Demolition Boys ja yleisö alkoi heräillä koomastaan. C’mon Let’s Go ja The Hunter saivat jo nyrkkejä ja käsiä mukavasti ilmaan. Yleisön joukossa oli tilaa myös muutamalle innokkaalle tanssahtelijalle.
Ennen uudempaa Guilty As Sin -kappaletta asiaankuuluvasti kimaltelevaan Motörhead-paitaan sonnustautunut laulaja-kitaristi Kim McAuliffe totesi että enää ei haise paska lavalla. Eli syyllinen hajuhaittaan oli hänen mukaansa joku Alcatrazzin tyypeistä.
McAuliffe tokaisi että Hit and Run -kappale on tehty ennen nykyisen basistin syntymää, kuten miltei kaikki soitetuista biiseistä. Sen sijaan rumpali Dufortilla ja McAuliffellä on yhteistä taivalta takana jo viisikymmentä vuotta, eikä hyväntuulinen lavameininki antanut merkkejä siitä, että kaksikko olisi kyllästymässä toisiinsa vieläkään.
Keikka oli oikein mukavaa autotalliräimettä ja keskittyi kahteen ensimmäisen levyyn paria poikkeusta lukuunottamatta. Uusimmalta levyltä mukaan oli mahtunut ainoastaan It is what it is, joka kyllä istui saumattomasti biisivanhusten joukkoon.
Ennakko-oletuksista poiketen tyttöset eivät temponeetkaan saavikaupalla olutta keikan aikana, mutta osa yleisöstä paikkasi tätä puutetta sujuvasti.
Eturiviläiset saivat välillä testata laulutaitojaan, kun kitaristi Jackie Chambers ojenteli mikkiään innokkaimmille örisijöille. Äännähdykset olivat vaihtelevia, mutta tuon otannan perusteella tuskin kukaan pääsisi Girlschoolin uudeksi vokalistiksi. Chambersin säteilevästä hymystä päätellen hän kuitenkin nautti näistä mylväisyistä.
Lemmy Kilmisteriä muisteltiin lämpimästi ja kunnioittavat keskisormet näyteltiin taivaaseen/helvettiin ennen Take it all Away -repäisyä. Olihan Lemmy kuitenkin ottanut bändin suojiinsa ja lämppäriksi Overkill-kiertueella aikoinaan. Coveroivatpa naiset vielä Bomberinkin idoleiltaan.
Keikka oli nopea hieman yli tunnin rykäisy ja Emergency-biisin jälkeen neidot poistuivat lavalta. Vienojen huuteluiden ja taputusten saattelemana kuultiin vielä Screaming Blue Murder tuutulauluksi.
Keikka oli onnistunut todiste siitä, miten usein on vanhassa vara parempi. Tosin jatkuvuus ei välttämättä ole taattu, koska suurin osa yleisöstä oli pitkälti yli viisissäkymmenissä. Soisi myös nuoremman sukupolven löytävän Girlschoolin, onhan kyseessä yksi pitkäikäisimmistä naismuusikoista koostuvista NWOBHM-yhtyeistä.
Alcatrazz
Girlschool
