Metsatöll – Kuin rebeneb taevas

24.02.2010
Virolainen folkmetallin outolintu Metsatöll on kymmenvuotiaana vireämpi kuin koskaan.
Kuva: Virolainen folkmetallin outolintu Metsatöll on kymmenvuotiaana vireämpi kuin koskaan. Teksti: Aki Nuopponen Kuva: Kristjan Lepp Vaikka Metsatöll voidaan lukea edelleen suhteellisen tuoreisiin ilmiöihin metallimaailmassa, saavutti bändi viime vuonna kunnioitettavan kymmenen vuoden iän. Tähän aikaan mahtuu rumpali Marko Atson ja basisti Raivo "Kuriraivo" Piirsalun näkökulmasta monia erilaisia vaiheita. Atso: – Juuri nyt tuntuu siltä, että olemme aloittamassa kolmannen aikakauden urallamme. Ensimmäiset viitisen vuotta vietimme hyvin pitkälti Viron rajojen sisäpuolella. Seuraavan viiden vuoden aikana uskaltauduimme jo melko kauaksi kotinurkiltamme. Nyt vaikuttaisi, että kolmas aikakausi ja uusi levy vievät meitä vieläkin pidemmälle. Vielä ennen Hiiekoda-albumin julkaisua vuonna 2005 asiat olivat hyvin erilaisella mallilla. Bändin sisällä ei uskallettu edes toivoa kaikkea sitä, mitä viime vuodet ovat tuoneet tullessaan. Atso: – Emme ole päässeet tästä ajatuksesta eroon vieläkään! Joka vuoden lopulla olemme pysähtyneet tuumailemaan, miten tämä kellarista aloittanut ja tällaista musiikkia soittava bändi on voinut päästä tähän pisteeseen mistään tinkimättä. Raivo: – Viisi vuotta sitten kohtasimme hetken, jolloin meidän oli kyettävä heittäytymään täysin Metsatöllin vietäväksi. Jos olisimme tuona hetkenä tehneet edes hieman toisenlaisia valintoja, emme olisi tässä nyt. Hiiekodan aikoihin oli helppoa arvailla, että bändistä saattaa tulla vielä vaikka mitä. Tästä huolimatta suosion suuruus on ollut melkoisen hämmentävää. Varsinkin Metsatöllin kotimaassa kansansuosio meni paikoitellen jopa niin pitkälle, ettei arkielämäkään sujunut enää entiseen malliin. Atso: – Se päättömin humu on sentään hieman rauhoittunut, mutta varsinkin Markolle se on silkkaa arkea, että vaikkapa kaupassa käydessä katseet alkavat heti kääntyä ja kaikenlaista supattelua kuuluu selän takaa. Aivan kuin mies olisi suurikin rokkistara. Raivo: – Monet pitävät usein tällaista julkisuutta jotenkin ahdistavana asiana, mutta koemme sen niin, että ilman näitä ihmisiä bändiä ei olisi olemassakaan. Se supattelu on pieni hinta siitä, että saamme fanikunnasta voimaa tekemisiimme. Vaid vaprust Sanoituksilla ja teemoilla on ollut Metsatöllin albumeilla melkeinpä yhtä suuri osa kuin itse musiikillakin, eikä uusi Äio ole tässä mielessä poikkeus. Sen sijaan, että Metsatöll lähtisi sanoituksissaan ottamaan kantaa tai pohtimaan tarkkaan määriteltyjä syvällisyyksiä, kumpuavat teemat yhtä luonnollisista lähtökohdista kuin musiikkikin. Raivo: – Äio ei kanna sisällään yhtenäistä teemaa, mutta tietyllä tavalla monien eri kappaleiden sanat osuvat saman aihepiirin erilaisille suunnille. Eniten sanoituksissa tulevat esille meille itsellemme tärkeät asiat ja hyvin inhimilliset tuntemukset laidasta laitaan. Atso: – Jätämme usein sanoitukset sen verran avoimiksi, että ihmiset voivat helposti samastua niihin ja tulkita niitä eri tavoilla. Musiikkimme ja sanoituksemme ilmaisevat vuoroin kaikenlaisia tuntemuksia vihasta, ilosta ja surusta aina rakkauteen, kaihoon ja yksinäisyyteen saakka, koko ihmisyyden kattaen. Tähän mennessä jokainen Metsatöll-albumi on ollut erilainen kuin edeltäjänsä. Myös Äio tekee nopeasti selväksi, kuinka bändi kulkee jatkuvasti eteenpäin, vapaasti, mutta mennyttä kunnioittaen. Erityisen hienoksi vapauden tekee se, kuinka Äion kappaleista voi halutessaan löytää jos jonkinlaisia riffejä ja yksityiskohtia sen sijaan, että bändi tyytyisi vain komppaamaan kitaroilla folkahtavampia soittimiaan. Atso: – Eihän siitä mihinkään pääse, että vaikka meitä kutsutaankin usein folkmetalliksi, ovat juuremme nimenomaan thrashin, deathin ja heavyn puolella. Olemme kaikki 70-luvulla syntyneitä ja 80-luvulla pahinta nuoruuttamme eläneitä vanhan koulukunnan metallipäitä, joille ne stonet, slayerit, coronerit ja morbidangelit ovat aina olleet henki ja elämä. Raivo: – Selkärangoissamme olevat bändit eivät välttämättä kuulu muille musiikistamme läpi äärimmäisen selvästi, mutta joudumme oikein valvomaan itseämme, ettemme kirjoita vanhojen suosikkiemme vanhoja biisejä uudelleen Metsatöll-muodossa! Lue koko juttu uudesta Infernosta!

Virolainen folkmetallin outolintu Metsatöll on kymmenvuotiaana vireämpi kuin koskaan.

Teksti: Aki Nuopponen Kuva: Kristjan Lepp

Vaikka Metsatöll voidaan lukea edelleen suhteellisen tuoreisiin ilmiöihin metallimaailmassa, saavutti bändi viime vuonna kunnioitettavan kymmenen vuoden iän. Tähän aikaan mahtuu rumpali Marko Atson ja basisti Raivo ”Kuriraivo” Piirsalun näkökulmasta monia erilaisia vaiheita.

Atso: – Juuri nyt tuntuu siltä, että olemme aloittamassa kolmannen aikakauden urallamme. Ensimmäiset viitisen vuotta vietimme hyvin pitkälti Viron rajojen sisäpuolella. Seuraavan viiden vuoden aikana uskaltauduimme jo melko kauaksi kotinurkiltamme. Nyt vaikuttaisi, että kolmas aikakausi ja uusi levy vievät meitä vieläkin pidemmälle.

Vielä ennen Hiiekoda-albumin julkaisua vuonna 2005 asiat olivat hyvin erilaisella mallilla. Bändin sisällä ei uskallettu edes toivoa kaikkea sitä, mitä viime vuodet ovat tuoneet tullessaan.

Atso: – Emme ole päässeet tästä ajatuksesta eroon vieläkään! Joka vuoden lopulla olemme pysähtyneet tuumailemaan, miten tämä kellarista aloittanut ja tällaista musiikkia soittava bändi on voinut päästä tähän pisteeseen mistään tinkimättä.

Raivo: – Viisi vuotta sitten kohtasimme hetken, jolloin meidän oli kyettävä heittäytymään täysin Metsatöllin vietäväksi. Jos olisimme tuona hetkenä tehneet edes hieman toisenlaisia valintoja, emme olisi tässä nyt.

Hiiekodan aikoihin oli helppoa arvailla, että bändistä saattaa tulla vielä vaikka mitä. Tästä huolimatta suosion suuruus on ollut melkoisen hämmentävää. Varsinkin Metsatöllin kotimaassa kansansuosio meni paikoitellen jopa niin pitkälle, ettei arkielämäkään sujunut enää entiseen malliin.

Atso: – Se päättömin humu on sentään hieman rauhoittunut, mutta varsinkin Markolle se on silkkaa arkea, että vaikkapa kaupassa käydessä katseet alkavat heti kääntyä ja kaikenlaista supattelua kuuluu selän takaa. Aivan kuin mies olisi suurikin rokkistara.

Raivo: – Monet pitävät usein tällaista julkisuutta jotenkin ahdistavana asiana, mutta koemme sen niin, että ilman näitä ihmisiä bändiä ei olisi olemassakaan. Se supattelu on pieni hinta siitä, että saamme fanikunnasta voimaa tekemisiimme.

Vaid vaprust

Sanoituksilla ja teemoilla on ollut Metsatöllin albumeilla melkeinpä yhtä suuri osa kuin itse musiikillakin, eikä uusi Äio ole tässä mielessä poikkeus. Sen sijaan, että Metsatöll lähtisi sanoituksissaan ottamaan kantaa tai pohtimaan tarkkaan määriteltyjä syvällisyyksiä, kumpuavat teemat yhtä luonnollisista lähtökohdista kuin musiikkikin.

Raivo: – Äio ei kanna sisällään yhtenäistä teemaa, mutta tietyllä tavalla monien eri kappaleiden sanat osuvat saman aihepiirin erilaisille suunnille. Eniten sanoituksissa tulevat esille meille itsellemme tärkeät asiat ja hyvin inhimilliset tuntemukset laidasta laitaan.

Atso: – Jätämme usein sanoitukset sen verran avoimiksi, että ihmiset voivat helposti samastua niihin ja tulkita niitä eri tavoilla. Musiikkimme ja sanoituksemme ilmaisevat vuoroin kaikenlaisia tuntemuksia vihasta, ilosta ja surusta aina rakkauteen, kaihoon ja yksinäisyyteen saakka, koko ihmisyyden kattaen.

Tähän mennessä jokainen Metsatöll-albumi on ollut erilainen kuin edeltäjänsä. Myös Äio tekee nopeasti selväksi, kuinka bändi kulkee jatkuvasti eteenpäin, vapaasti, mutta mennyttä kunnioittaen. Erityisen hienoksi vapauden tekee se, kuinka Äion kappaleista voi halutessaan löytää jos jonkinlaisia riffejä ja yksityiskohtia sen sijaan, että bändi tyytyisi vain komppaamaan kitaroilla folkahtavampia soittimiaan.

Atso: – Eihän siitä mihinkään pääse, että vaikka meitä kutsutaankin usein folkmetalliksi, ovat juuremme nimenomaan thrashin, deathin ja heavyn puolella. Olemme kaikki 70-luvulla syntyneitä ja 80-luvulla pahinta nuoruuttamme eläneitä vanhan koulukunnan metallipäitä, joille ne stonet, slayerit, coronerit ja morbidangelit ovat aina olleet henki ja elämä.

Raivo: – Selkärangoissamme olevat bändit eivät välttämättä kuulu muille musiikistamme läpi äärimmäisen selvästi, mutta joudumme oikein valvomaan itseämme, ettemme kirjoita vanhojen suosikkiemme vanhoja biisejä uudelleen Metsatöll-muodossa!

Lue koko juttu uudesta Infernosta!