Ratt oli yksi Los Angelesin kovimmista tukkahevibändeistä 1980-luvulla. Parina viime vuosikymmenenä kosolti vaikeuksia kohdannut yhtye on nyt palannut ja yhtä kiukkuinen kuin vuonna 1983.
Teksti: Tapio Ahola
Eräs rockmusiikkiin tarkemmin perehtymätön ystäväni kysyi minulta joskus sähköpostilla, mitä mahtaa olla tukkahevi. Vastauksena lähetin hänelle YouTube-linkin Rattin Round and Round -videoon.
Rattissa tosiaankin kiteytyvät monet tukkahevin ominaispiirteistä. Kaikki yhtyeessä – puhuttiin sitten musiikista, sanoituksista, levynkansista, jäsenten ulkonäöstä tai videoista – on mautonta hömppää, jolle on helppo nauraa mutta jota on huomattavasti vaikeampi vastustaa. Monien muiden tärkeiden alan bändien tapaan Ratt tulee myös Los Angelesista, tuosta hedonismin ja koreilevuuden kehdosta.
Lisäksi Ratt on, kaiken muun tukkahevin tapaan, leimallisen 80-lukulainen juttu. Ratt olikin joskus ensimmäisten levyjensä aikoihin, 1980-luvun puolivälissä, iso bändi. Yhtye keikkaili valtavilla areenoilla ja bändin videot pyörivät tiuhaan MTV:llä. Rattin levyjä on myyty maailmanlaajuisesti parisenkymmentä miljoonaa kappaletta.
Tukkahevi kuitenkin kuoli 1990-luvun alussa grungen myötä, ja moneen vuoteen kukaan ei halunnut kuullakaan bändeistä, jotka lauloivat bailaamisesta läpi yön ja käyttivät liikaa hiuslakkaa. Mutta kuten tästäkin lehdestä on saattanut lukea, tukkahevi on nyt palaamassa kuvioihin.
Tähän kuvioon sopii mainiosti, että Ratt on saanut valmiiksi uuden levynsä Infestation, joka on bändin ensimmäinen albumi sitten vuoden 1999 nimettömän. Infestation ei ole teennäinen yritys mukautua ajan henkeen, vaan levy jolla yhtye keskittyy siihen, mitä se parhaiten osaa.
Levy ei uhkaa bändin kahden ensimmäisen albumin (Out of the Cellar, 1984 ja Invasion of Your Privacy, 1985) asemaa yhtyeen uran kohokohtina, mutta bändillä ei myöskään tunnu olevan mielenkiintoa olla pelkkä vanhoja hittejään keikoillaan kelaava jukeboksi.
Paluu vuoteen 1983
Ratt-rumpali Bobby Blotzer on innoissaan uudesta levystä. Hän kertoo, että tarkoituksena oli tosiaankin palata juurille, tehdä aitoa Rattia sortumatta kuitenkaan tyhjänpäiväiseen retroiluun.
– Halusimme saavuttaa sen fiiliksen, joka meillä oli kun teimme ihan ensimmäistä, nimetöntä ep:tämme. Halusimme saavuttaa saman nälän, saman intensiteetin, saman kiukun joka meillä oli vuonna 1983. Tavoittelimme aggressiivisempaa soundia. Tietyllä tapaa olemme tänä päivänä hiukan samassa tilanteessakin kuin aloittaessamme, sillä pitkän levytystaukomme aikana on kasvanut uusi sukupolvi musiikinkuuntelijoita, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan meistä.
– Mielestäni myös onnistuimme tavoitteissamme: tämä levy kuulostaa siltä kuin asialla olisi nuori Ratt. Soundiensa puolesta levy on tätä päivää, mutta asenne on se, joka meillä oli muinoin.
Infestation on siis Rattin ensimmäinen studioalbumi tällä vuosituhannella. Pitkästä levytystauosta huolimatta bändillä ei ollut vaikeuksia tarttua levyntekoon.
– Itselleni se oli ainakin hyvinkin helppoa, minulla oli hyvin inspiraatiota biisintekoon. Soittelen paljon kaikkea muutakin kuin rumpuja – kitaraa, bassoa ja niin edelleen. Käytän niitä biisien tekemiseen.
– Tein tätä levyä varten seitsemän biisiä, joista varsinaiselle levylle päätyi kaksi. Tein biiseistä demot, joilla soitin itse kaikki soittimet. Kaikilla muillakin oli paljon materiaalia, sitä olisi ollut useampaankin levyyn. Joten levyllä on tavallaan jokaisen jäsenen parhaat biisit.
Lue koko juttu uudesta Infernosta!