Alakulttuuriin keskittynyt lahtelainen Sarvilevyt-levykauppa juhlii tänään kuusivuotista taivaltaan. Nokkelimmat varmaan havaitsivatkin, että numeroista muodostuu paholaisen luku.
Omasta linjastaan tiukasti kiinni pitävä Sarvilevyt heittää Facebook-sivustollaan kovan manifestin:
”Mitä tarkoittaa Sarven slogan: APOKALYPTISEN KULTTUURIN PALVONTAPAIKKA?
Apokalypsi?
– muinaiskreikaksi kirjaimellisesti verhon nostaminen tai poistaminen.
– salattujen asioiden ilmestystä, jonka Jumala on antanut valitsemalleen profeetalle.
Palvontapaikka?
– kultivointi, huomio kasvulle, omistautuminen asialle tai henkilöille.
– taiteen, politiikan, hengellisyyden, moninaisten kulttuurin ilmentymien palvonta, joka raottaa verhoa tylsämielisen ja sovinnaisen ulkopuolelle.
kulttuuri?
– yhteisön henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuus. Orgaanisesti syntyneet piirteet ja tavat.
Se on sodanjulistus tylsämielisyyttä ja apatiaa vastaan!
Se on niiden hetkien ja asioiden palvontaa/kultivointia, jolloin poikkeukselliset yksilöt sekä kollektiivinen ajan henki ovat tuoneet esille jotain hienoa! Olkoon ilmenemismuoto sitten hardcorepunkin oksennus harmaaseen betonilähiöön, kirkkaana loimuavat kirkot skandinaavisessa miljöössä tai moni muu kollektiivinen tai poikkeuksellisen kirkkaana loistava yksittäinen ilmentymä. Teoreettisen ”oikeaoppisuuden” konstruktioiden sijaan konfliktia ja ristiriitaa!
Se on sodanjulistus teoreettisuudelle, joka unohtaa todellisen kokemuksen ja luulee voivansa keinotekoisesti luoda aitoa.
Se on sodanjulistus kulutuskulttuurille, joka ei ota huomioon taiteen ei-materialistisia piirteitä. Ts. levy on harvoin vain palanen muovia. Kuten pala puuta tai pätkä taottua metallia voi muodostua muuksi kuin materiaali on itsessään.
Se on sodanjulistus laskelmoidulle ja matemaattiselle pyrkyrimäisyydelle, joka ilmenee ”menestyksen” ja pinnallisen huomion tarpeina. Sodanjulistus ajatukselle, että kulttuuri olisi talouden palveluksessa. Tai että huomio, suksee ja muu musiikkia ja taidetta usein motivoiva humpuuki olisi menestystarpeisen yksilön päätöksenalainen asia, sen sijaan että ne ilmenisivät aidon henkilökohtaisen ja kollektiivisen kultivoinnin sivutuotteina PR-kikkojen sijasta.
Se on ehdotus olla osana kulttuuria. Ei sivustakatsojana, joka poimii jälkijunassa juoksevan median ja trendien aaltojen tuomia helppoja nakkeja, vaan osana kokemusta, joka elää hetket, jolloin verhot raottuvat, ja energia virtaa. Pelkän viihtymisen sijaan se on ehdotus nähdä kulttuurin ilmentymät niiden luonnollisessa syklissään ja palvoa vitaalisuutta ja luovuutta. Luovutta, joka jättää usein jälkeensä säihkyviä ikoninkaltaisia monumentteja, jotka säilyttävät voimansa ihmisikää pidempiä aikakausia ja antavat mahdollisuuksia sekä inspiroitua että elävöityä myös menneisyyteen tapahtuvien löytöretkien muodossa. Se on ehdotus olla osana jotain merkittävää, joka herättelee modernin maailman puuduttamia ihmismieliä, sen sijaan että otettaisiin osaa massahypnoosin lailla vaikuttavaan merkityksettömyyden lannistamaan ajankulutukseen.
Eli? Levykauppa joka ei myy vain muovia ja paperia!”