Tuntuu yhä uskomattomalta todeta, että kun Decapitated kipusi eilen Helsingin Kulttuuritalon lauteille, puolalaisen bändin keulilla kotiyleisölleen pääsi huutamaan suomalainen laulaja: Eemeli Bodde.
Hieman yli vuosi sitten aiemmin Mors Subitassa laulanut Bodde todellakin loikkasi Decapitatedin riveihin. Ei hassumpi saavutus. Onhan Decapitated ollut toiminnassa jo vuodesta 1996 saakka, ja peräti kahdeksan albumin ajan.
– Vähän päälle vuosihan siitä ensimmäisestä Decap-keikasta on kulunut aikaa ja… aika kiireinen vuosi on ollut, Bodde naurahtaa.
– Tämä on ollut tosi opettavaista aikaa itselle. Sitä aiemmin luuli tehneensä bändi hommia ainakin semi-pro-tasoisesti, mutta kyllä tämä vuosi on osoittanut, ettei se tekeminen ollut läheskään pro-meininkiä. Nyt kun hyppäsi syvään päätyyn, niin siinä on saanut huomata monta kertaa, että tämän ja tämän asian voi oikeasti tehdä näinkin.
– Se on kyllä selvää, että oon ollut todella onnekas. Meillä on tosi hyvä porukka tuossa bändissä. Just meidän kitaristi laittoi päivitystä Facebookiin, jossa se hehkutti, ettei ole ollut pitkään aikaan näin rauhallista Decapitatedissa. Asiat hoituvat ja asiat etenevät, mutta sen rinnalla ei ole minkäänlaista sekoilua, mikä on hyvä merkki. Tosi hyvä merkki.
Suomalainen edustus metallibändeissä ympäri maailman on tällä hetkellä harvinaisen lujalla tasolla.
Teemu Mäntysaari julkaisee pian Megadethin riveissä ensimmäisen levyn, jolla hän on kitaran varressa. Waltteri Väyrynen rumpaloi Opethissa. Kitaristi Sami Yli-Sirniö on jo pitkään soittanut Kreatorissa. Ja niin edelleen.
– Musta tuntuu, että koko ajan enemmän ja enemmän suomalaisia tyyppejä uskaltautuu tuonne suureen maailmaan. Ehkä tämä on seurausta siitä, kun yksi on tehnyt niin ja muut ovat tajunneet, että niin voi tehdä, Bodde miettii.
– Kyllähän tästä maasta tulee väkilukuunsa nähden hämmentävän paljon käsittämättömän kovia soittajia, se on pakko sanoa. Sen varjolla on oikeastaan ihme, ettei suomalaisia muusikoita ole tässä mielessä viety maailmalle vielä enemmän ja paljon aiemmin!
Matka puolalaiseen mielenmaisemaan
Palaamme ajassa taaksepäin vuoden 2024 kesän loppupuolelle saakka, kun ovet Decapitatediin aukesivat Boddelle.
Muistellessaan nyt puolentoista vuoden takaisia aikoja, Bodde ihmettelee sitä, miten nopeasti kaikki tapahtui.
– Se tapahtui niin yksinkertaisella tavalla, että sain somen kautta suoran viestin, jossa kyseltiin, mahtaisiko minua kiinnostaa tällainen homma. Viesti tuli bändin managerilta, mutta arvelin silti, että tämänhän on pakko olla feikki!
– Annoin kuitenkin mailiosoitteeni ja pyysin laittamaan hieman lisää tietoa. Ja sitä tietoahan muuten tuli! Ihan täyslaidallinen. Siinä listattiin, että näin paljon olisi keikkoja tiedossa ja kysyttiin, voinko tehdä ne.
– Keskusteltiin siinä eestaas ja lopulta tein neljästä Decapitated-kappaleesta videoita. Bändi oli juuri tehnyt Nihility-albumin (2002) muistelun merkeissä kiertueita Jenkeissä, joten tein muutamista sen levyn biiseistä ja muutamista uudemmista omat versioni ihan vain näyttääkseni, että sekä vanhat monimutkaiset että uudet suorat biisit onnistuvat.
– Siinä sitten pommiteltiin viestejä aikamme, kunnes sieltä tipahtikin viesti, että haluaisimme sinut bändiin ja että pääsenkö käymään Puolassa? Se kaikki tuntui vielä tuossakin vaiheessa joltain tosi hyvältä käytännön pilalta!
Bodde nauraa lähteneensä Puolaan niin salamyhkäisissä merkeissä, ettei edes omalle äidille saanut kertoa, mihin poika on lähdössä. Bänditovereista tai kavereista puhumattakaan.
– Meillä oli Puolassa muutama päivä treenejä ja ensimmäisen treenipäivän jälkeen olivat jo sitä mieltä, että eiköhän me julkaista liittymiseni bändiin jo ihan tässä lähiaikoina, joten ihan hyvin se taisi mennä?
– Käytiinhän me siinä samalla vähän kylillä hengailemassa ja bondailemassa, että tiesin ylipäänsä, minkälaisten tyyppien kanssa olen alkamassa soittelemaan. Kemiat toimi tosi hyvin yhteen alusta asti. Pitää kuitenkin muistaa, että tässäkin bändissä on mukana aika tulisiakin sieluja, joten ei se kaiken natsaaminen ollut itsestäänselvää.
Puolalainen ja suomalainen kulttuuri eroaa Bodden mukaan toisistaan temperamentisuuden – tai sen puutteen verran.
– Puolalainen keskustelukulttuuri on siellä ihan täysin erilaista ja sain kyllä monta kertaa nauraa, että se mikä olisi meille suomalaisille jo huutoriitelyä, onkin tuolla päin ihan normaalia huulenheittoa.
– Se impulsiivisuus näkyy noissa ihmisissä siinä, että he innostuvat asioista helposti ja lähtevät sitä asiaa kohti ihan täysillä, mutta toisaalta taas jos sille löytyy syytä, niin he ovat myös valmiita puolustamaan näkemystän vahvasti. Se on ollut oikeastaan aika hyvää vaihtelua suomalaiseen puhumattomuuteen.
Bodden edeltäjä, Rafał ”Rasta” Piotrowski, ehti olla Decapitatedin keulilla peräti 15 vuoden ajan. Ottaen huomioon puolalaisten keskimääräisen luonteenlaadun, olisi ihme jos Boddea ei olisi kiinnostanut se, minkä takia bändin ja sen pitkäaikaisen laulajan tiet erkanivat vuoden 2024 aikana.
– Se oli yksi ensimmäisiä asioita, mitä bändiltä utelin, Bodde myöntää.
– Syynä oli ihan vain se, ettei Rafal jaksanut enää bändihommia ja rundaamista. Ymmärrän kyllä, että toistakymmentä vuotta näinkin äärimmäisen bändin kanssa kiertämistä voi myös vaatia veronsa.
Toinen puoli Bodden kuviossa on tietenkin se, että hän oli kuulunut ennen tätä jo vuosia Mors Subitaan – suomalaiseen melodeath-bändiin, jolla kuviot olivat kuitenkin varsin hyvällä mallilla.
– Alku oli vähän nihkeä siinä mielessä, koska en saanut kertoa Decap-hommasta kenellekään ja lopulta oli vain sanottava Decapitatedin tyypeille, että pakko mun on jutella asiasta bändini kavereiden kanssa, Bodde muistelee.
– Kerroin heille, että on tällainen tarjous pöydällä ja tosi kovia kuvioita on tulossa, mutta en voi kertoa bändin nimeä. Saatiin me asia lopulta puitua ja päätettiin miettiä asiaa.
– Oli siinä vähän eriäviä mielipiteitä, koska olisin halunnut tehdä jätkien kanssa vielä seuraavan levyn, koska onhan näitä päällekkäisyyksiä ollut ennenkin. Osa morsilaisista mietti, että onnistuuko se sitten kuitenkaan, koska eihän mikään bändi halua olla se kakkosvaihtoehto. Jälkeenpäin ajateltuna tämä oli ihan oikea ratkaisu, ettei yritetty säätää noin.
Mors Subita -ajat loppuivat Bodden osalta Turun keikkaan, ja lopulta erittäin hyvässä hengessä.
– Kyllä se hetki jäi mieleen, kun oltiin päästy encoreen asti ja viimeisen biisin aikana halattiin siellä lavalla. Ei tämä kaikki tapahtunut ollut mukavaa Mors Subitan kannalta, ja ehdin itsekin olla Morsissa 12 vuotta, joten kaikkea siinä yhdessä koettiin ja paljon oltaisiin voitu vielä tehdäkin yhdessä, mutta joskus on vain valittava erilaisia polkuja.
14 päivää, 14 keikkaa, ja paljon muuta
Yksi asia on tietenkin olla bändin kuulija ja ihan toinen asia on olla sen laulaja, mutta Bodden eduksi todettakoon, että Decapitated oli hänelle merkittävä bändi jo paljon ennen kuin häneltä udeltiin kiinnostua ryhtyä sen laulajaksi.
– Ensimmäinen Decap-levy jonka kuulin, oli Carnival is Forever (2011) ja sehän oli niin järkyttävän kova levy, etten pystynyt pitkään aikaan kuuntelemaan oikein mitään muuta kuin sitä, Bodde hehkuttelee ensikosketustaan bändiin.
– Blood Mantra (2014) oli ehkä jo ilmestynyt tuolloin ja siitä lähti sellainen Decapitated-hurmos, että se heijastui soittoonkin. Soitin siihen aikaan paljon enemmän kitaraa kuin nykyään ja se sai kiinnittämään huomiota siihen, miten järkyttävän kovia kitarasoundeja ja -riffejä noilla levyillä oli, enkä meinannut edes tajuta mitä levyillä tapahtuu.
– Siitä eteenpäin Decap on ollut tosi vahvassa soitossa, kahlasin tuotantoa läpi takaperin ja löysin pian myös ne alkuaikojen paljon monimutkaisemmat levyt, ja nekin kolahtivat lujaa. Hauskaa kyllä, aika pian tuon jälkeen me haaveiltiin monesti Morsin kanssa, että olisipa hienoa päästä joskus lämppäämään Decapitatedia Euroopassa.
Tässä kohdassa ei voi olla hehkuttelematta sitä, miten tiukasti oman soundinsa säilyttäen Decapitated on tehnyt kaikenlaisia levyjä teknisimmästä deathista groovaavimpaan saakka, ja mahduttanut joukkoon paljon eri tyylejä.
– Kun Decapin ensimmäistä levyä on tehty, äijät ovat olleet alle täysi-ikäisiä ja ovat soittaneet niin kauan yhdessä, että matkan varrelle on mahtunut ihan kirjaimellisesti kuolemaa, kun kitaristi Voggin veli Vitek kuoli vuonna 2007.
– Siitä tuli pitkä tauko ja bändin koko tyylisuunta muuttui siinä samalla, mutta jotenkin tyypit ovat onnistuneet ottamaan ihan suvereenisti haltuun vaikka minkälaisia ilmaisuja, ja se on muuten ollut hyväksi bändille.
– Esimerkiksi nyt kun kierretään Killswitch Engagen kanssa, sovitaan mukaan ihan mutkitta, mutta sitten voidaan mennä vaikkapa Saksaan death metal -festareille ja soittaa siellä ihan erilainen setti, ja sekin on toimii. Mitä nyt ehkä pitää miettiä vähän settilistaa, millä mihinkin tapahtumaan lähtee, mutta valinnanvaraa todellakin löytyy.
Laulajana ja kitaristina Bodde oli tietenkin kuunnellut Decapitatedia tietynlaisin korvin, mutta siinä vaiheessa kun alkaa oikeasti opetella kokonaista settiä, on lähestysmistapa tuttuunkin metalliin täysin erilainen.
– Siellä oli muutamia sellaisia biisejä, joissa on logiikkaa, muttei sellaista logiikkaa, joka olisi minun päähäni uponnut!
– Kyllä siinä sai kotona treenailla, kun heti ensimmäistä keikkaa varten piti ottaa haltuun parikymmentä biisiä. Ei siinäkään vielä mitään, mutta kyseessä oli My Negation -albumin (2004), eli se kohtuullisen monimutkainen levy oli oltava täysin hallussa JA vielä bändin normaali setti päälle, eikä sekään kama mitään helppoa huudettavaa ole.
– Youtubesta löytyy mun ensimmäinen Decap-keikka ja kyyyyyllä sieltä videoista huomaa, etten ihan aina tiennyt täysin, missä milloinkin mennään, mutta sekin saatiin pelattua niin, että homma taisi mennä aika täydestä yleisöön.
Bodde myöntää olleensa aina, jos nyt ei ihan punk-tyylinen laulaja, niin heittäytymiseltään varsin suoraviivainen.
– Decapitatedilla taas on varsinkin siellä teknisemmissä biiseissä paljon sellaisia juttuja, joissa saa ihan oikeasti laskea, että tässä alkaa laulu viidennellä iskulla, ja tuossa seitsemännellä, ja seuraava rivi tuleekin tuossa, ja sitten tulee sama osio uudelleen, mutta se laulusovitus muuttuukin siinä osuudessa vähän erilaiseksi, ja on ihan eri.
Millään valmistautumisella ei voi korvata kokemusta, mutta kokemusta Bodde on vuoden aikana todellakin saanut: Eräälläkin Decapitatedin rundilla oli 14 keikkaa 14 päivän sisällä, jolloin oli jo mietittävä huolella omaa tekemistä.
– Tässä sai huomata, että mulla oli aina ollut tietty standardi, jossa ikään kuin pysyttelin, mutta nyt Decap-hommien myötä aloin haastaa itseäni ja nostaa sitä rimaa, koska sitä tämä homma todellakin vaati, Bodde pyörittelee.
– Kun soitettiin vaikkapa Machine Headin kanssa, hengattiin niiden seurassa, sain nähdä miten oikeat rokkitähdet vetää rundeja ja pääsin vierailemaan heidän keikallaankin, niin kyllä se pisti miettimään omaa lähestymistapaa ihan kaikkeen. Ei vain siihen, että miten laulaa, vaan myös siihen, millä tavalla on läsnä keikalla kuin keikalla.
– Pitkissä keikkaputkissa oli silti osattava myös säästää ääntään, jotta kestää tuollaiset rundit läpi. Kaikkia keikkoja ei voi vetää ihan täysillä, mutta sen pitää kuitenkin näyttää ja kuulostaa siltä, ja siinäpä se homman juju piileekin, että miten tuon saa onnistumaan. Vuosi on tuonut mulle ihan valtavasti itsevarmuutta tämän suhteen.
Bucket list saa kyytiä
Nopeasti laskettuna Boddella oli ennen eilistä Helsingin Kulttuuritalon Killswitch Engage -lämppärikeikkaa takanaan noin 100 keikkaa Decapitatedin riveissä, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että yhtä jos toista on jo koettu.
– Mulla on ollut tosi pitkään eräänlainen bucket list -asioista, joita haluaisin bändissä tehdä, Bodde aloittaa.
– Siellä on kaikenlaisia juttuja, joista osan on saanut ruksia jo nyt vuoden aikana. Lokakuussa päästiin soittamaan Wembley Arenalla, ja oltiin muuten ensimmäinen puolalainen metallibändi sieltä. Wackenissa oon aina halunnut käydä, ja varsinkin soittamassa, ja nyt pääsin tekemään senkin jo ennen kuin olin edes vuotta ollut Decapitatedissa.
– Sitä paitsi en ole koskaan crowdsurffannut… paitsi nyt Decapitatedissa! Yhdellä Saksan keikalla oli koko ajan niin hyvä meininki ja yksi äijä eturivissä viittoili koko ajan, että tänne nyt, tänne nyt. Sekunnin mietin, että onko tämä nyt se kerta, että nyt lähtee, ja niinhän se lähti ja viimeisen biisin aikana heittäydyin yleisöön, ja olihan se nyt siistiä.
– Toista kertaa en kyllä sitä taida silti tehdä. Multa muun muassa tippui langattomista korvamonitoreista vastaanotin sinne yleisöön ja teknikot saivat etsiä sitä taskulampun kanssa, joten pienimuotoinen katastrofi siinä oli tapahtua.
Huikeat kokemukset eivät jää tässä tapauksessa lavoille. Bodde on päässyt seikkailemaan myös rundien varrella.
– Niinkin tavallinen juttu on jäänyt mieleen kuin reissu Krakovaan bänditreeneihin, joiden ohella mentiin käymään paikallisella joulutorilla ja se oli jotenkin sellainen juttu, jossa huomasi olevansa oikeilla jäljillä elämässään.
– Ympärillä oli uusi maa, uusi bändi ja uusia ihmisiä, mutta se joulutori latasi mukaan sellaista lapsuuden nostalgiaan, käytiin eri kojuilla syömässä erilaisia ruokia ja rupateltiin kaikesta. Tuolla hetkellä tiesin, että näiden tyyppien kanssa tulen viihtymään rundilla, keikkabussissa, backstageilla, lavoilla tai vaikka ihan vaan jauhamassa paskaa.
Näitä hehkutuksia kuunnellessa ei jää yhtään epäselväksi, miten innoissaan Bodde on Decapitated-pestistään.
Varsin suomalainen asiahan olisi kokea jonkinlaista huonoa omatuntoa tästä kaikesta. Bodde on kuitenkin nyt elämässä unelmaansa ja tälle hintana oli se, että hän jätti Mors Subitan ikään kuin oman onnensa nojaan.
– Ennemmin välillä oon miettinyt, että jos olisin jatkanut Mors-hommia, niin oltaisiinko me päästy vielä kiertelemään ulkomailla, koska se olisi ollut älyttömän siistiä kokea just sillä porukalla ja kaiken sen duunin jälkeen.
– Eli outoa kyllä, mulla on tavallaan fomo niistä asioista, joita ei ole tapahtunut. Tätä voisi varmaan varmaan verrata siihen, jos olisi vaihtanut hyvän työpaikan hyvään työpaikkaan. Se voi tuntua haikealta, mutta joskus elämässä on mentävä erilaisiin suuntiin, haastettava itseään ja löydettävä erilaisia intohimojuttuja, joita ei voi oikein edes verrata.
Tästä seuraava jännittävä askel on tietenkin se, kun Bodde pääsee pian Decapitatedin kanssa levytyshommiin.
– Vogg on työstänyt kotosalla jo paljon uutta materiaali ja kunhan tämä rundi loppuu, meillä on kesään asti keikkataukoa, viimeistellään biisejä, sovitellaan lauluja ja katsotaan, miten pitkälle asti levy siinä valmistuu.
– Kyllähän se on ihan erilaista päästä vetämään ihan omaa Decap-kamaa. Tähän asti oon kuitenkin laulanut periaatteessa Decapitated-karaokea. Siinä tulee kunnioitettua vanhoja laulajia, vaikka vetäisikin omalla tyylillään.
– Tulevalla levyllä sen sijaan tulen kanavoimaan ihan täysillä omaa ulosantiani ihan omalla tavallani.
– Se matsku mitä olen kuullut, niin uskallan väittää, että sieltä on tulossa ihan järkyttävän kovia biisejä. Veikkaan että nuokin vedokset vielä teroittuvat, kunhan Vogg saa niitä vielä kaikessa rauhassa hioa ja sitten päästään tositoimiin.