Amerikkalainen Dark Descent Records on alkanut haalia talliinsa suomalaista ja pohjoismaista death metalia oikein urakalla. Lafkapomo Matt Calvert sanoo, että syynä on yksinkertaisesti täkäläisen metallin korkea laatu.
Teksti: Vilho Rajala www.darkdescent.net
Corpsessed (kuva), Depravity, Cryptborn, Gorephilia, Stench of Decay, Maveth, Krypts ja Swallowed ovat kaikki suomalaisia bändejä, jotka ovat julkaisseet musiikkia Dark Descentin kautta. Lafka on ollut olemassa vasta kaksi vuotta, mutta kasvuvauhti on kova.
– Hyvät uudet signaukset tuovat koko ajan lisää huomiota, Matt Calvert myhäilee.
Hänen mukaansa suomalainen ja pohjoismainen metalli on usein juuri sellaista, josta hän itse pitää.
– Suomalainen death on tunnelmallista ja synkempää kuin ruotsalainen. Pidän tästä tyylistä todella paljon. Jostain syystä suomalaiset bändit eivät kovin usein pääse samanlaiseen valokeilaan kuin ruotsalaiset.
Yleensä bändit ovat diiliasioissa se ruinaava osapuoli, mutta Calvert kertoo itse painostaneensa esimerkiksi Corpsessedia monta kuukautta yhteistyöhön. Calvert tuntee Suomi-skenen hyvin.
– Depravity on yksi suosikeistani, mutta pidän paljon myös vanhasta sukupolvesta. Rippikoulu, Abhorrence, Convulse, Xysma, Demigod, Purtenance ja Demilich ovat hienoja bändejä. Toivon, että itse signaamani bändit tullaan muistamaan samalla tavalla kuin ne.
Entä millaiset markkinat Yhdysvalloissa on tällaiselle musiikille. Death metal ei taida olla siellä ihan yhä kovassa huudossa nykyään kuin vaikka 20 vuotta sitten?
– Täällä on yleisöä tälle musiikille, se on varmaa. Jos ei olisi, en voisi pyörittää tätä yhtiötä. Mutta tilanne on tosiaan hyvin erilainen kuin 15 vuotta sitten, ja siihen vaikuttaa myös nettilataaminen ja kaikki muu.
Calvert sanoo, että Euroopassa tehdään nykyään tämän genren paras musiikki. Amerikkalaisen metallin ongelma on substanssin puute.
– Pidän siitä haasteesta, että tuon jatkuvasti laadukasta metallia ihmisten saataville ja kuuluville. Toivottavasti edes pieni osa nuorisosta valitsee jonkun Dark Descent -levyn ”major label metal” -levyjen sijaan.
Juttu on julkaistu Infernon 10/2011 Sytykkeissä.