Smile Lessillä on mielestäni aiempia julkaisujanne ”vaanivampi” ja pahaenteisempi tunnelma. Pysytkö allekirjoittamaan tämän?
– Jos levyn tunnelma tuollaisena kuulijalle välittyy, niin pakko kai se on allekirjoittaa, kitaristi-laulaja Jukka Mattila tokaisee.
– Tätä ei kuitenkaan ole haettu tarkoituksella tai pakottaen. Meidän biisintekoprosessi lähtee aina puhtaalta pöydältä, ja ensimmäiset uudet biisit kertovat paljon, millaista materiaalia on kehittymässä. Jostain syystä tälle levylle syntyi hieman tunnelmallisempaa ja kenties painostavampaakin musiikkia aiempaan tuotantoon verrattuna.
– Itsellä on aina vaikeuksia oman musiikin analysoimisessa. Tuttaville kun on kuvaillut Smile Lessin materiaalia hieman synkemmäksi kuin edelliset levyt, niin on tullut yleensä huvittuneesti vastapalloon, että ei ne edellisetkään tekeleet kovin positiivista tavaraa ole olleet.
Uuden albuminne nimi kehottaa hymyilemään vähemmän. Miksi?
– Nimi on poimittu Deadpan-biisistä ja koimme sen kuvaavan levyn sisältöä varsin hyvin. Jos syvempää merkitystä lähdetään kaivelemaan, niin onhan tässä ajassa melko vähän hymyä aiheuttavia asioita. Toisaalta jokainen peilin edessä opeteltu hymy pitää ikuistaa Tiktok-videolle ja vakavissaankin tehty taide kuitata jonkinlaisella perseilyllä, että saadaan mahdollisimman moni viihtymään ja avaamaan lompakonnyörejä.
Olette julkaisseet verrattain paljon splittejä ja muita pienjulkaisuja. Koetko, että kokopitkät ovat oleellisimpia teoksianne, vai löytyykö näiltä muilta julkaisulta jotain erityisen huomionarvoista?
– Kaikki teokset ovat samanarvoisia. Usein lyhyemmille julkaisuille valikoituneet biisit ovat sellaisia, etteivät ne välttämättä olisi sopineet pidempään kokonaisuuteen mutta edustavat sillä hetkellä bändiä täydellisesti. Olemme nyt tehneet kaksi täyspitkää peräkkäin, mutta on hyvin mahdollista, että seuraavaksi teemme taas pienempää julkaisua – riippuen täysin, millaista materiaalia lähtee syntymään.
Kulttuuriala elää melkoista kriisiaikaa. Kuinka tämä on vaikuttanut Throatin toimintaan?
– Luonnollisesti keikkailu on vähentynyt, mutta muutoin olemme jatkaneet lähes normaaliin tapaan. Levy äänitettiin ihan perinteisissä merkeissä ja uuden musiikin työstäminen on jatkunut kaikesta huolimatta.
– Osittain tuntuu jopa vapaammalta tehdä materiaalia, kun ei tarvitse pohtia lähestyviä keikkoja ja treenata niitä varten. Emme ole erityisen sosiaalisia ihmisiä, joten ihmiskontaktien minimoiminen ei ole arkea pahemmin kuormittanut. Pikemminkin päinvastoin.
Olette omineet symboliksenne ”kissamaskilogon”. Millainen tarina sen takaa löytyy?
– Se löytyi alun perin yhteen paitadesigniin, johon tuttu graafikko Francisco Ramirez Milwaukeesta sen jostain poimi. En ole aivan perillä, mistä kuva löytyi. Joka tapauksessa itseäni on aina viehättänyt sellaiset tunnistettavat kuvat ja symbolit, joihin ei välttämättä tarvitse liittää edes bändin nimeä kertoakseen, mistä on kyse.
– Tämä liittyy varmasti siihen, että nuoruus tuli vietettyä 80-luvulla ja sen ajan bändien parissa. Logovalinta on kuitenkin ilmeisen onnistunut, sillä maailmalla jo useampi henkilö on ikuistanut kuvan iholleen.
Julkaistu Infernossa 4/2021.