Doom-huuruinen tulokasbändi julkaisee debyyttinsä 23.11., mutta Inferno tarjoaa mahdollisuuden kuunnella sitä jo nyt! Aivan keltanokista ei ole kyse, sillä Grave Siestalla on yhteyksiä Rite-bändiin, mikä kuuluu myös musiikissa. Kuuntele itse ja lue bändin haastattelu alta!
Teksti: Vilho Rajala Kuva: Santtu Särkäs www.reverbnation.com/gravesiesta
[TÄMÄ KUUNTELUKAMPANJA ON PÄÄTTYNYT.]
Kitaristi Sami Lintunen ja rumpali Juha Kivikanto ovat soitelleet yhdessä jo parikymmentä vuotta, ensin Caricaturessa, josta myöhemmin kehkeytyi Rite.
– Pari vuotta sitten tuumasimme Juhan kanssa, että voisi pistää projektibändin pystyyn. Riten treenit olivat harvemmassa kuin keikat, eikä keikkojakaan ihan päivittäin ollut. Rite on aina ollut semmoinen kaukorakkausbändi. Haluttiin Juhan kanssa perustaa doom-bändi, joka voisi treenata jopa kerran viikossa. Reippahasti netitse lähdettiin hakemaan basistia ja laulajaa ja yllättävän nopeasti löytyivätkin Mikko (Puhakka, basso) ja Taito (Halonen, laulu), Lintunen kertoo.
Puhakan huomio kiinnittyi netti-ilmoituksessa nimiin kuten Reverend Bizarre ja High on Fire.
– Pakkohan siihen oli vastata. Kun tuota laulua en niin mielelläni harrasta ja hallitse, ainakaan pääasiallisena vokalistina, niin ehdotin jätkille parien treenien jälkeen, että tehdään yksi biisi ja etsitään laulaja. Tässä vaiheessa syntyi myös raakaversio Meles Infernuksen musiikeista.
Suurin Grave Siestan ja Riten välinen ero on siinä, että Grave Siestan jäsenet asuvat samalla paikkakunnalla, joten viikottainen treenaaminen onnistuu.
– Eihän tässä tyylillisesti nyt niin kauhean kaukana toisista olla, tosin G.Siestassa ehkä punk ei ole kuultavissa ainakaan samalla selkeydellä kuin joissain Riten biiseissä. Ja toki uudet tyypit tuo aina omat juttunsa mukaan, ja kun biisintekoprosessi jakautuu Siestassa kaikkien kesken, kuulostaa lopputuloskin tietty originaalilta verrattuna aiempiin tekemisiin, Kivikanto sanoo.
Debyyttilevyn tekeminen oli Lintusen mukaan helpoin sessio ikinä.
– Samalla maailman mukavin. Kiitos äänittäjä-miksaaja-Panulle. Oltiin treenattu kappaleet siihen kuosiin, ettei tarvinut juurikaan arpoa äänitystilanteessa, ja kun otettiin se asenne, että kerralla purkkiin ja sillä mennään, niin aikaa ei tuhrautunut turhanpäiväisyyksiin. Olkoon vaan rujoa.
Myös Kivikanto nautti live-henkisestä tekemisestä. Levyllä on hänen mukaansa kaikki olemassaoleva Grave Siesta -materiaali.
– Biisithän muotoutuivat bändin perustamisesta noin puolentoista vuoden sisällä ja oikeastaan kaikki valmis kama nauhoitettiin. Nurkissa ei siis ainakaan tällä hetkellä pölyty rannalle jääneitä valmiita veisuja.
Bändi esittelee itsensä mieluusti doom-bändinä, mutta ainakin näillä korvilla kuunneltuna levyllä on mukana aimo annos stoneria, ainakin reippaammissa osuuksissa. Kivikanto ei pidä tällaista semantiikkaa kovin tärkeänä.
– Stoneria vai doomia vai mitä lie mäiskettä… Tiedä sitten mistä alkujaan mieltymys tälle polulle lähtemisestä on tullut, mutta jos biisi miellyttää omia korvia, se riittää. Oli tyylilaji sitten mikä tahansa.
– Vaikka stoneria tuleekin myös kovasti kuunneltua, niin ei se ainakaan GS:n musassa ole niin isossa osassa, Puhakka jatkaa.
Bändin keikkakalenterin seuraavat merkinnät ovat ensi vuoden puolella. Lin
– Helsingissä on pari keikkaa helmikuussa tosiaan, Lepakkomiehessä ja Wäiskissä. Lepiksessä mukana Masteroid, Hukkunud Hinged (Viro) ja Konvoi. Wäiskissä ainakin Demonic Death Judge ja Final Dawn. Keikkalistaa päivitetään jahka on jotain päivittämistä.