Iron Maidenin Fear of the Dark tänään 30 vuotta – epätasainen kokonaisuus, joka päätti yhden aikakauden bändin historiassa

Levyn nimikappale soi yhä tänäkin päivänä jokaisella Maidenin keikalla.

11.05.2022

11. toukokuuta 1992 ilmestyi hevijätti Iron Maidenin yhdeksäs pitkäsoitto Fear of the Dark. Kyseessä oli toinen albumi uuden kitaristin Janick Gersin kanssa ja se äänitettiin edeltäjänsä tavoin basisti Steve Harrisin tiluksilla Barnyard-studiossa.

Levy myös jatkoi No Prayer for the Dying -levyn (1990) linjaa vieden bändiä musiikillisesti osaltaan riisutumpaan ja rokkaavampaan, osaltaan myös kokeellisempaan suuntaan. Sanoitukset olivat myös tavanomaista kantaaottavampia ja poliittisia: levyllä käsiteltiin muun muassa sotaa (Afraid to Shoot Strangers), AIDSia (Fear is the Key) ja jalkapallohuliganismia (Weekend Warrior).

Suomessa albumilistan neljänneksi kivunnut levy sai ristiriitaisen vastaanoton ja vaikka sitä pidettiin parannuksena No Prayer for the Dyingista, ei se silti yltänyt 1980-luvun kulta-aikojen tasolle. Kokeilujensa ja irtiottojensa vuoksi Fear of the Dark onkin kokonaisuutena epätasainen ja yksittäisistä napakympeistä huolimatta levyllä on paljon tyhjäkäyntiä ja myös yhtyeen uran heikoimpia esityksiä. Nimikappaleesta tuli kuitenkin megahitti, joka on levyn ilmestymisen jälkeen ollut settilistalla joka kiertueella yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Fear of the Darkin lisäksi Afraid to Shoot Strangersia on esitetty jonkun verran keikoilla myöhempinä vuosinakin muiden kappaleiden vaipuessa enemmän tai vähemmän unholaan.

Fear of the Darkin myötä päättyi myös yksi pitkäaikakausi Iron Maidenin historiassa, sillä se jäi viimeiseksi, jonka bändi teki yhdessä pitkäaikaisen luottotuottajansa Martin Birchin kanssa. Albumi oli myös puolestaan ensimmäinen, jonka kansitaide ei ollut luottotaitelija Derek Riggsin käsialaa; puu-Eddien teki Melvyn Grant, joka on tehnyt heti Riggsin jälkeen toiseksi eniten kansitaiteita bändille.

Fear of the Dark jäi myös hetkellisesti viimeiseksi levyksi laulaja Bruce Dickinsonin kanssa tämän keskittyessä levyä seuranneiden kiertueiden jälkeen soolouraansa muutaman vuoden ajan. Kiertueilta julkaistiin livelevyt Live at Donington sekä A Real Live One ja A Real Dead One, jotka sisälsivät useita Helsingin-keikalla elokuussa 1992 taltioituja kappaleita. Dickinson soitti viimeisen keikkansa 28.8.1993, jonka päätteeksi taikuri Simon Drake ”mestasi” laulajan. Televisioitu konsertti julkaistiin myöhemmin myös videolla Raising Hell -nimellä.

YouTube video

YouTube video

YouTube video

Lisää luettavaa