Neljännesvuosisadan mittaisen uran tehnyt keskisuomalainen metalliyhtye Kamara julkaisee tulevana perjantaina (24.10.) kuudennen pitkäsoittonsa Tuomittujen näyttämö. Inferno tarjoaa levyn nyt kuunneltavaksi kokonaisuudessaan ennakkoon ryyditettynä laulaja-kitaristi Juha Minkkisen biisi biisiltä -kommenteilla. Levyn ja kommenttien pariin pääset tuosta alempaa.
Kamaran voi nähdä keikalla Hankasalmen Revontulessa marraskuun 1. päivä yhdessä Garden of Red Moonin, Diastonen sekä Deep Purplen tuotantoa esittävän Deep Fartsin kanssa.
Taipumaton
– Avaa levyn hyvin räväkästi olemalla kunnon paahtoa koko kestonsa ajan. Kappale julkaistiin alkujaan jo yli neljä vuotta sitten sinkkuna, mutta albumille se kuitenkin miksattiin ja masterointiin uusiksi. Samoin muuten tehtiin myös muille tämän jälkeen julkaistuille sinkuille Karun maan asuttaja -sinkkua lukuun ottamatta.
Syke
– Erittäin melodinen ja hyvin eteenpäin rullaava albumin kakkosraita. Tämä on rumputaiteilija Silvastin mielestä meidän paras kappale. Ikinä. Itse nostan tämän myös sinne kärkikahinoihin. Biisi julkaistiin alkujaan sinkkuna noin puolitoista vuotta sitten.
Kuvitelman lohtu
– Järjestyksessään toinen levyltä lohkaistu maistiainen. Pidän tämän kappaleen rakenteesta, jossa aluksi fiilistellään Alice in Chains -henkisesti puoleen väliin saakka ja sitten meno kallistuu perinteisemmän heavy metalin suuntaan kasvaen lopussa suhteellisen eeppisiin mittoihin.
Tuomittujen näyttämö
– Levyn nimikkobiisi on aika rehti heavy metal -rutistus alusta loppuun ja tämä taitaa olla basisti Lehmosen mielestä albumin vahvin raita. Muistaakseni kappaleen teema sai kipinän, kun luin artikkelin nettikiusaamisesta.
Valhekuningas
– Musiikillisesti albumin rankin kappale. Itselleni tästä tulee viboja meidän Kahden maailman välissä -levyn suuntaan. Sanoituksiin inspiraatiota antoi kaksi valtaa pitävää idioottia. Toinen asuu tuossa vaarallisen lähellä ja toinen sitten rapakon takana.
Karun maan asuttaja
– Levyn viimeinen sinkku ja itselleni yksi sen parhaista raidoista. Kertsi onnistui aika pirun hyvin ja kappaleen palaset loksahtivat muutenkin hienosti paikoilleen. Lisäksi taustalauluista vastuussa oleva Antony Parviainen keksi loppuun komeat hoilaukset.
Tulva
– Kappale siitä, kun kaikki on jo liian myöhäistä. On vain hyväksyttävä kohtalonsa. Pääriffissä on omasta mielestäni havaittavissa pieni häivähdys Ghostia. Kokonaisuutena biisi on hyvin haikea, mutta samalla etten sanoisi jopa kaunis. Lopun vyörytys saattaa liikuttaa.
Armisvesi
– Nyt ollaan sellaisen asian äärellä, joka kypsyi todella monta vuotta ja saavutti viimein tälle albumille valmiin muotonsa. Halusin pitkään tehdä eeppisen instrumentaalikappaleen, jonka aiheena oli vanha kotipitäjäni Armisvesi ja etenkin sen samanniminen järvi. Teos koostuu neljästä eri osasta ja jokaiselle niistä olen omassa päässäni ajatellut omat paikkansa ja maisemansa. En avaa niitä sen enempää.
Kappaleelle piti saada myös autenttisuutta, joten Armisvedellä asustavat vanhempani kantoivat kortensa kekoon. Isäni Veikko soittaa hienon soolon Telecasterilla biisin puolenvälin jälkeen ja äitini Irma nauhoitti Armisveden laineiden liplatusta, jota kuullaan aivan lopussa. Mainittakoon myös, että Elias Kahila soitti kappaleeseen hienot osuudet sellolla ja Erkkilän Jaakko taas haitarilla.