Elämä tai varsinkaan bändielämä ei ole niin yksinkertaista, että sitä voisi yksitotisesti jaotella tiettyihin aikakausiin, mutta porilainen Mors Principium Est on monella tapaa taipaleensa kolmannen luvun alussa.
2000-luku. Mors Principium Est julkaisee melko nopealla tahdilla kolme albumia sähäkkää melodista death metalia. Sävellyksistä vastaa pääasiassa Jori Haukio. Viimeistään The Unborn (2005) nosti Mors Principium Estin genrensä kovimpien bändien joukkoon. Porilaiset eivät tehneet erityisen pitkiä kiertueita, mutta noste oli silti aistittavissa.
Kävi kuitenkin niin, että kolmen albumin jälkeen vuonna 2007 Haukio lopetti. Juuri kun Mors Principium Est oli todella saamassa juonen päästä kiinni, seurasi peräti viiden vuoden väli, ennen kuin bändi julkaisi neljännen albuminsa.
Mors Principium Estin tarina jatkui vihdoin vuonna 2012 ja vieläpä varsin yllättävällä tavalla. Brittiläinen kitaristi Andy Gillion liittyi mukaan joukkoon ja uudistuneella kokoonpanolla Mors Principium Est julkaisi neljä hienoa albumia. Nyt tapahtui myös kiertueita. Tuntui että bändi oli saavuttanut ihan uudenlaisen luovuuden ja tekemisen vimman.
Kävi kuitenkin jälleen niin, että neljän albumin jälkeen vuonna 2021 Andy Gillionin ja Mors Principium Estin välillä tapahtui jotain, minkä myötä hän ei enää ollutkaan bändin kitaristi, ja moni pelkäsi bändin kuihtuvan kokonaan.
On pieni ihme, että käsissämme on nyt uusi Mors Principium Est -albumi.
– Täytyy melkein kaikki kunnia nostaa meidän säveltäjille ja kitaristeille, jotka ovat tehneet tämän kaiken mahdolliseksi, että ollaan yhä tässä, laulaja Ville Viljanen miettii nyt 26 vuotta bändin perustamisen jälkeen.
– Ei se auta millaiset laulut tai sanat biiseihin tekee, jos musiikki on ihan paskaa, joten kyllä se Morssin juuri ja syy on kuitenkin siinä, että Jori, Jarkko (Kokko) ja Andy ovat tehneet meille niin hienoja biisejä niin monta vuotta. Kyllä tässä on monta kertaa ollut niitäkin hetkiä, kun on kyseenalaistanut kaiken, mutta aina se jokin uusi juju on löytynyt.
Mors Principium Estin tapauksessa uusi aika on myös tavallaan vanhaa aikaa ja se mainittu ”kolmas” luku on myös paluuta menneisyteen: Nyt Jori Haukio ja Jarkko Kokko ovat jälleen bändin kitaristeja 2000-luvun tapaan.
– Onhan se hienoa, että kaverit löysivät uuden inspiraation tehdä tätä jälleen. Kukaan meistä ei ole ihan sama kaveri kuin parikymmentä vuotta sitten, mutta sitten tietyissä asioissa ollaan kuitenkin. Samoin Morssi ei ole samaa metallia kuin parikymmentä vuotta sitten, mutta sitten kuitenkin tässä bändissä on ollut aina se oma, Morssin soundi.
Väistämättömiä muutoksia
Neljän vuoden matka kokoonpanon muutoksista uuteen Darkness Invisible -albumiin ei ole ollut mutkaton.
Viljanen ei välitä palata enää liikaa niihin syihin, jotka jotka johtivat Gillionin ja Mors Principium Estin välirikkoon, mutta kertoo, ettei ole ollut ex-kitaristin kanssa missään tekemisissä vuosiin, eikä näe syitä muuttaa asiaa.
– Selväähän on, että tässä asiassa on olemassa mun totuuteni ja Andyn kokema totuus, ja nämä molemmat kannat on tuotu julkisesti esille, niistä on oltu montaa mieltä. Varmaa on se, ettemme ole koskaan asioista samaa mieltä.
– Kyllä se Andy kuitenkin vääristeli asioita aika paljon ja sai minutkin näyttämään todella huonolta. Sen myötä jotkut ovat valinneet Andyn puolen ja on ihan sama, mitä minä sanon, niin se ei noita päitä käännä. Andy halusi tehdä tuosta kaikesta jonkinlaisen julkisuustempun ja tehdä itsestään uhrin, eikä hän ottanut mitään vastuuta tapahtuneesta.
Moni Mors Principium Est -kuulija saattoi hieraista silmiään, kun tieto Gillionin lähdöstä tuli vuonna 2021. Yhtä moni varmasti hämmentyi, kun Haukio ja Kokko palasivat bändiin. Eikä vailla ihmetystä jäänyt sekään, kun uusvanha kokoonpano äänitti kolmen ensimmäisen levyn kappaleita uudelleen levylle Liberate the Unborn Inhumanity (2022).
– Jarkko tuli vuonna 2020 tuuraamaan kitaroihin Morssiin muutamalle keikalle, mutta meillä oli ollut jo ennen tuota monesti puheissa, että kolmella ensimmäisellä levyllä studiobudjetit oli mitä oli, joten aika kiireellä jouduttiin menemään ja sieltä oli aika monia asioita jäänyt hampaankoloon meille itsellemme tuon takia, Viljanen kertoo.
– Inhumanity-albumille (2003) vedettiin kaikki laulut yhdessä päivässä ja The Unbornilla oli huimat kaksi päivää aikaa, joten en koskaan kokenut, että sain täysillä keskittyä tekemään sen, mitä olisin halunnut tehdä. Kaikilla muillakin oli vastaavia kokemuksia soundeista, miksauksesta ja soitosta, joten tuo pyöri aina mukana ajatuksissa.
Erilaisia uudelleen äänitettyjä tai remiksattuja ja remasteroituja versioita vanhoista kappaleista ja albumeista on tehty läpi metallin historian, mutta Mors Principium Estin kohdalla levytys toimi kuin se olisi ollut ihan uusi albumi.
– Juteltiin tätä samaa myös levyn miksaajan, Thomas ”Plec” Johanssonin kanssa, että eivät kokoelman biisit tuntuneet mitenkään vanhentuneilta, Viljanen sanoo.
– Joku Valley of Sacrifice on peräisin meidän toiselta demolta eli vuodelta 2001. Se soundipäivitys ja uudelleen soitetut raidat vaikutti ihan valtavasti siihen, mitä sekin biisi on. Plecin avopuolisokin kuuli niitä kappaleita ja ihmetteli, että nämähän kuulostavat ihan ”tämän päivän biiseiltä”, joten ehkä ne biisit ovat kestäneet aikaa ihan hyvin.
– Alkuperäiset ovat tietysti alkuperäisiä. Niissä on sen ajan henki ja sen ajan soundit, mutta itselle oli tärkeää saada näistä nämä uudet versiot. Joidenkin mielestä niitä ei tarvittu mihinkään, mutta bändille se merkitsi myös uutta alkua.
Tämä tapahtumaketju, joka johti ensin uudelleen äänitettyyn kokoelmaan, eteni pikkuhiljaa siihen pisteeseen asti, että Haukio ja Kokko palasivat bändiin kokonaan.
– Alkuvuodesta 2020 Teemu (Heinola, basso) kertoi, että Jori olikin jutellut siitä, miten siistiä olisi vetää vanhat biisit narulle. Suunnitelma oli, että tehdään tuo kokoelma vanhalla kokoonpanolla ja sitten palataan normaaleihin Morssi-kuvioihin Andyn kanssa, mutta tuolloin vielä ei aavisteltu, mitä tulee tapahtumaan.
– Meillä oli sopimus AFM Recordsin kanssa, mutta se koski tuota Liberate the Unborn Inhumanity -kokoelmaa. Heillä oli kuitenkin kiinnostusta julkaista enemmänkin Morssi-materiaalia, ja sitten aloin pyöritellä tätä ajatusta vanhasta kokoonpanosta mielessäni.
– Aloin kysellä jätkiltä, että kiinnostaisiko heitä liittyä uudelleen virallisesti Morssiin. Ei se sen enempää vaatinut. Kaikki sanoivat heti että ”ok” ja ihme kyllä, kaiken tämän tapahtuneen jälkeen me ollaan nyt ja tässä.
Takana loistava tulevaisuus
Uusvanha kokoonpano alkoi nopeasti hahmottelemaan uutta musiikkia. Viljanen kertoo, että tällä kertaa kaikki työskentelivät tahoillaan omilla studioillaan, mutta muilta osin kaikki jatkui kuin välissä ei olisi kulunut aikaa lainkaan.
Sävyssä oli kuitenkin tapahtunut pieni muutos. Kutsuttakoon sitä iän tuomaksi kypsymiseksi.
– Kaikista on kyllä tullut rennompia. Me ei oteta kaikkea enää liian vakavasti. Tottakai kaikkiin deadlineihin ja sellaisiin asioihin suhtaudutaan täydellä vakavuudella ja tottakai se vituttaa yhä, jos tulee vaikkapa jotain teknisiä ongelmia studiossa, mutta pikkuasiat eivät ole enää samanlaisia maailmanloppuja kuin 20 vuotta sitten.
– Olihan meillä nytkin esimerkiksi teknisiä ongelmia äänitysten varrella ja musavideon kuvauksissa ja kaikkialla, mutta siinä missä parikymmentä vuotta sitten bändi olisi varmaan hajonnut noihin juttuihin, niin nyt vaan naureskeltiin, että ei mitään.
Mietimme Viljasen kanssa, miten bändin vuosikymmenten takainen impulsiivisempi asennoituminen vaikutti bändin varhaisten vuosien tekemiseen. Mors Principium Estin tarina on kuitenkin sellainen, että se sai jo varhaisina vuosinaan osakseen paljon ylistystä, mutta se lopullinen astetta isompi läpimurto jäi aina hieman haaveeksi.
– Moni asia oli pitkälti meistä itsestämme kiinni, koska ei me oltu alkuperäisellä kokoonpanolla mikään keikkaileva tai rundaileva kokoonpano, kuten emme muuten ole nyt yhteenpaluun jälkeenkään.
– Jos me oltaisiin tehty kaikki keikat, mihin meitä pyydettiin, asiat olisivat voineet mennä myös eri tavalla. Kyllä me oltiin ihan itse aika kriittisiä alusta asti. Enemmän tekemällä nimi olisi kasvanut eri tavalla.
– Eikä siitäkään pääse mihinkään, että juuri kun oltiin tehty kolme onnistunutta levyä, Jori eli meidän pää biisintekijä lähti pois bändistä. Se oli vaikea tilanne. Liberation = Termination -albumin (2007) myötä Nuclear Blast olisi halunnut signata Morssin sen levyn jälkeen, mutta meillä ei ollut säveltäjää. Seuraavaan levyyn meni viisi vuotta aikaa.
– Olin koko tuon ajan tasaisesti puolen vuoden välein yhteydessä Nuclear Blastiin, kun he kyselivät, että mikä on tilanne ja missä mennään. He sanoivat aina, että ottakaa aikanne ja ei siinä mitään. Kun lopulta löytyi Andy ja muu kokoonpano ja tehtiin ensimmäiset demot, niin sieltä kommentoitiinkin vain, että pahoittelut, emme ole kiinnostuneita.
– Ei iso lafka olisi tietenkään autuaaksi tehnyt, mutta kyllä aina välillä on miettinyt, että jos me oltaisiin keikkailtu enemmän, oltaisiin saatu tuo soppari Nucelle ja oltaisiin tehty lisää levyjä, niin jos, jos ja jos. Olen ihan tyytyväinen siihen, missä me ollaan nyt ja mitä olen kokenut, mutta tietysti tällaisia asioita pyörittelee välillä mielessään.
Viljanen ei peittele sitä, että tuolloin ennen 2010-luvun taitetta bändin tilanne oli vähintäänkin turhauttava.
– Mutta sitten olisi myös ollut se mahdollisuus, että me oltaisiin saatu tuo kaikki mistä mainitsin ja oltaisiin tehty liikaa. En tiedä olisiko se isompi keikkailun määrä tai isommaksi bändiksi kasvaminen edes sopinut meille.
– Se into ja mielenkiinto olisi saattanut kadota nopeastikin, kun tiedetään millaisia persoonia me ollaan. Nyt minäkin olen saanut tehdä Morssia pikkuhiljaa ja se inspis ja into ovat säilyneet kaikkien näiden vuosien läpi. Ymmärrän siis kaikkia puolia. Sitä että tykätään rundata tosi paljon ja sitä, etteivät kaikki välitä rundaamisesta ollenkaan.
Laulaja alleviivaa sitä, että musiikkimaailmassa elää eräänlainen käsitys siitä, että bändin on pakko tehdä jatkuvasti kiertueita ollakseen hyvä, onnistunut ja terve bändi, ja tämä on toisinaan vastoin sitä, mitä bändit oikeasti haluavat.
– On varmasti paljon sellaisia bändejä, jotka haluaisivat pitää musiikin tekemisen harrastuksena ja tehdä ihan vain levyjä, mutta sitten bändistä tehdäänkin taakka, kun se yritetään pakottaa väkisin olemaan kuin kaikki muutkin. Bändistä yritetään tehdä väkisin tulonlähde, eikä se läheskään aina onnistu.
– Me tehdään jatkossakin vain harvoja ja valittuja keikkoja. Sellaisia, mitkä me oikeasti haluamme tehdä. Tarjouksia tulee, mutta monista me kieltäydytään, koska ei vain huvita lähteä soittamaan Lappiin ruisleipäpalkalla. Se sopii mullekin hyvin, koska ehdinhän mä tässä kiertää 10 vuotta ihan kyllikseni ympäri maailmaa ristiin rastiin. Mä olen jo nähnyt paljon kaikkea.
Ei mitään vanhan lämmittelyä
Jännittävä piirre Mors Principium Estissä on se, että bändissä on vaihtunut nyt useamman kerran sen pääsäveltäjä, mutta kaikki bändin albumit kuulostavat silti Mors Principium Estiltä.
– Yksi asia mikä on samaa kaikissa levyissä on minä, mutta en todellakaan tiedä, vaikuttaako se lopputulokseen, Viljanen hymähtää vaatimattomasti pohtiessaan bändin soundia.
– Kun Andy liittyi bändiin, käytiin kyllä keskusteluja, että tulevan musiikin pitää kuulostaa Morssilta, eli se ei voi muuttua ihan erilaiseksi. Tätä ei kyllä tarvinnut Andylle kauheasti teroittaa, koska hän liittyi bändiin juuri sillä ajatuksella, että piti tästä meidän metallista ja halusi myös tehdä jotain samanlaista.
– Eihän Joria voi silti kukaan kopioida, koska Jori on Jori ja sillä on ihan oma tyylinsä. Andyn aikaiset levyt olivat ikään kuin kopioita alkuperäisestä Morssi-soundista, ja nyt kun Jori tuli takaisin, palattiin takaisin alkuperäiseen soundiin.
Viljanen sanoo, että vaikkei tuntisi kaikkia Mors Principium Est -albumeita, hän tunnistaisi välittömästi, mitkä niistä ovat Haukion ja mitkä Gillionin säveltämiä. Bändi on ehkä sama, mutta säveltäjien tyyli on silti erilainen.
– Musta tuntuu että Andy koki alitajuisesti Morssin soundin rajoittavana tekijänä. Se oli hauska juttu sen takia, että yritin rohkaista sitä tekemään myös sopivan erilaistakin kamaa, mutta Andy pysyi joskus liiankin uskollisesti meidän sapluunassa.
– Embers of A Dying World -albumilla (2017) musta tuntui, että Andy onnistui tekemään eroa Morssin juuriin. Se oli todella erilainen levy kaikkeen aiempaan verrattuna, ja toimi ehkä juuri siksi niin hyvin. Sillä levyllä Andy uskaltautui ulos siitä Morssi-soundista, jota se itsekin jopa lähes tributoi monella levyllä.
– Ero Andyn ja Jorin kanssa lienee se, että Andy mietti hieman liikaa, että se sävelsi Morssia Morssille, kun taas Jori säveltää musiikia, joka vain on Morssia. Siinä on se pieni vivahde ero, joka tekee Jorin Morssista vähän luontevampaa.
Tämän huomaa erityisen hyvin nyt, kun Darkness Inivisble -albumin myötä Haukio on jälleen sävellyskynän varressa.
– En tiedä kuinka neutraalisti omat kaverini asiaan suhtautuvat, mutta kaikki joille olen kuunteluttanut tätä uutta levyä ovat sanoneet, että kyllä Jorin paluun huomaa ja nyt tämä kuulostaa alkuperäiseltä Morssilta.
Vaikka säveltäjä on nyt sama kuin kolmella ensimmäisellä Mors Principium Est -albumilla, ei Darkness Invisible ole mitään 2000-luvun alun uudelleen lämmittelyä. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii vaikkapa kappale All Life is Evil.
– Sen kohdalla mietittiin ihan pieni tovi, että onko se yhtään Morssia, mutta sitten taas juteltiin, että mitä sillä on väliä? Se on meidän mielestä ihan hiton tiukka 6-minuuttinen, eikä me haluta tehdä vanhoja levyjä uudestaan.
– Me ollaan ehkä tehty tätä 25 vuotta, mutta me halutaan yhä tehdä uusia asioita tällä bändillä ja pitää tämä musa mielenkiintoisena meille itsellemme. All Life is Evilin kaltaisilla biiseillä me pysytään varpaillamme ja tehdään uutta. Sehän on ihan doom death metalia.
Darkness Invisiblella kuullaan vanhan liiton melodeathia parhaaseen Mors Principium Est -malliin, mutta höysteitä riittää blastbeatista nopeisiin tempoihin ja runsaista koskettimista naislauluihin kuin bändi ei kaihtaisi mitään.
– Summoning the Darkilla löydettiin aika brutaali death metal -vaihde ja Monuments on kuin balladi meidän asteikolla, kunnes meneekin ihan black metaliksi loppupuolellaan. Samaan tapaan jokaisesta kappaleesta löytyy tällaista freesiä kulmaa.
– Mulle itselleni oli erityisen virkistävää käyttää ääntäni monipuolisemmin kuin koskaan. Siellä on mun tavaramerkki melodeath-örinää, mutta myös matalampaa rekisteriä, blackimpia korkeuksia ja paljon sellaisia rytmityksiä, joita en ole aiemmin käyttänyt. Jorin biisit vain olivat sellaisia, että ne innostivat käyttämään paljon mielikuvitusta.
– Huomasin kirjoittavani sanojakin kuin silloin joskus. Mun ei tarttenut edes miettiä etukäteen, mistä kirjoittaisin tai mitä vaikka maailmassa tapahtuu. Jorin biisit ovat sellaisia, että ne vievät mut ihan muihin maailmoihin ja sanoja alkaa vain syntyä. Tuo oli tavallaan se viimeinen osoitus itselleni, että nyt se vanha kunnon oikea Morssi on todella palannut.
Darkness Invisible -albumi julkaistaan 26. Syyskuuta