Woven Dark Paths on onnistunut kokonaisuus. Minkälainen maku teille jäi sen synnystä ja sisällöstä?
– Albumi saatiin vastaamaan visiota, joka meillä oli, kaksikko sanelee.
– Ep:ltä [Of Atavistic Fury & Visions, 2020] oli jäänyt ideoita yli, joten tyhjästä ei tarvinnut aloittaa. Itse nauhoitus ja miksaus sujuivat kivuttomasti, ja levy noudattaa pitkälti linjaa, joka syntyi jo ep:llä. Yksinkertaisempia murskariffejä, eeppisiä ja kylmiä melodioita sekä vähän jotakin sinne väliin.
Mistä albumilla kerrotaan?
– Levy alkaa introlla, jonka sävelsi, soitti ja äänitti ystävämme Jarkko Neuvonen itse tehdyillä pohjoismaisilla ja muilla etnisillä soittimillaan. Intro kuvaa riittiä, jonka samaani suorittaa valmistautuakseen matkaansa. The Scryer of Bones käsittelee kyseisen samaanin vetäytymistä eristyksiin suorittamaan synkkää rituaalia ja lukemaan visioita ja enteitä luista. Of Bloodlust & Nightside Sorceries kertoo muinaisskandinaavisesta uhrausrituaalista sekä esi-isien ja heidän jumaliensa kunnioittamisesta. Biisissä näkijä suorittaa rituaalin ja muinaiset soturit ovat kerääntyneet vastaanottamaan jumaliensa suosion ja onnen taisteluun.
– Embers of Pagan Fire on eräänlainen poikkeus, koska se on saanut inspiraationsa kirjeestä, jonka Paavi Gregorius IX lähetti Uppsalan arkkipiispalle vuonna 1237. Kirje kertoo hänen huolestaan suomalaisten pakanoiden vastarinnasta. Väki oli palannut vanhaan uskoonsa ja tapoihinsa, mikä tuhosi katolisen kirkon Hämeessä.
– Woven Dark Paths kertoo norneista. Ne ovat norjalaisen mytologian entiteettejä, jotka kutovat ihmisten ja jopa jumalten kohtalot. Biisiä voi pitää myös aavistelevina näkyinä sodasta sekä nornien tekemien polkujen kulkemisesta. The Austerity of the Northern Lands on hymni pohjoiselle luonnolle ja sen ankaralle ilmastolle. Se sisältää joitain tosielämän kokemuksia ja heijastaa yhteyttämme luontoon ja sen pimeään olemukseen.
– Soaring over the Battlefields kertoo Odinin korpista Muninista, sen lennosta kristittyjen ja pakanoiden taistelukentän yllä sekä kristittyjen epätoivosta kohdatessaan julman ja kylmän pohjoisen. Viimeinen kappale The Great Winter on eepos Fimbulvinteristä, pitkästä ja ankarasta talvesta pohjoismaisessa mytologiassa. Tämä talvi edeltää maailmanloppua.
Olette pitäneet anonyymiä profiilia. Haetteko mystiikkaa tarkoituksella?
– Se on tarkoituksellista. Tällainen ilmaisu elää vahvasti mystiikasta ja taide on aina keskiössä. Emme myöskään työnnä itseämme tai Sarvekasta kaikkiin mahdollisiin kanaviin. Asiat tapahtuvat ja tekeminen kyllä noteerataan, jos onnistumme kanavoimaan sitä maailmaa, jota koemme ja käsittelemme.
Sarvekkaan verrokkibändeiksi mainitaan muutamia 1990-luvun skandinimiä kuten Isvind ja Perished. Minkälaisiin yhtyeisiin itse koette hengenheimolaisuutta?
– 1990-luvun yhtyeisiin viitattaessa ei mennä metsään, koska sen ajan bändejä on kuunneltu paljon ja todennäköisesti myös otettu niistä vahvasti vaikutteita. Albumin konseptissa vilahtaa runsaasti viitteitä skandinaaviseen mytologiaan, mutta se ei ole tapauksessamme mikään rajanveto.
– Black metalissa on loputtomasti suuntauksia ja katsomuksia, pimeyden voimia voi käsitellä niin monella tavalla. Yhtyeet, jotka suhtautuvat tekemiseensä intensiivisesti, joiden musiikista huokuu tinkimätön näkemys ja joiden sanoma syöksee universumin pimeitä ja loputtomia salaisuuksia, ovat aina näyttäneet voimansa.
Julkaistu Infernossa 6/2023.