Balance Breachin moderni metalli kantautui moniin korviin vuonna 2019, kun yhtye voitti Tuska-Torstai-bändikilpailun ja pääsi soittamaan kyseisellä festarilla. Ryhmällä oli jo tuolloin vuosia takanaan, mutta pisin opintie oli vasta edessä.
Kuusi vuotta myöhemmin laulaja Aleksi Paasonen ja kitaristi Terho Korhonen hymyilevät kaikelle kokemalleen.
– Minä olen meistä se, joka korostaa, miten tärkeää on katsoa myös taaksepäin, vaikka tähtäin olisikin tulevassa, Paasonen sanoo.
– Meidän itsevarmuus, rohkeus ja oman jutun tekeminen ei ole syntynyt hetkessä. Ollaan mekin ajateltu, että pitäisikö meidän olla enemmän kuin nuo tai tuo. Nyt ollaan hyvällä tavalla laput silmillä ja keskitytään omaan juttuun.
Tätä ajatusta jatkaessaan Korhonen korostaa bändin energistä live-esiintymistä, jossa ei voimaa säästellä.
– Me ehkä voitettiin skaba jo kuusi vuotta sitten, mutta ollaan menty paljon eteenpäin siitä, millainen lavabändi me oltiin silloin. On käyty paljon ulkomailla ja nähty kaikenlaista, minkä ansiosta me tiedetään, miten tärkeää vuorovaikutus yleisön kanssa on ja miten paljon merkitsee, että oikeasti antaa lavalla kaikkensa.
Paasonen jatkaa, että bändi miettii tätä nykyä jo kappaleita tehdessään, miltä biisejä tuntuu soittaa, millaista niitä olisi vetää livenä ja mitä bändi halua yleisössä tapahtuvan keikoilla.
Oman tekemisen mielekkyys on Korhosen mukaan kokonaiskuvassa piste i:n päälle.
– Meillä on oma äänimies ja teknikko, me kuljetaan autolla, johon mahtuu koko porukka, ja yhteiset reissut ovat sellaisia, että niitä odottaa koko viikon, koska tietää, miten hauskaa siitä tulee. Onhan se nyt helvetin siistiä, kun voi vetää arkiviikon jälkeen sen supermiehen viitan päälle ja irrottautua kaikesta viettämällä makean keikkaviikonlopun hyvässä seurassa.
Jos kaksikko haluaa antaa nuorille bändeille jonkin vinkin, se on tässä: keikkailkaa, keikkailkaa, keikkailkaa.
– Vain tekemällä tulee rutiinia. Ei pidä turhautua, ellei saa vaikka jotain isoa lämppärirundia tai pääse soittamaan isoissa paikoissa. Kannattaa ottaa kaikki irti jokaisesta pienestäkin keikasta ja nauttia tunnelmasta, oli jengiä sitten kourallinen tai satamäärin, Paasonen sanoo.
Pitkällä opintiellä
Jutun alussa viitattu opintie on isossa roolissa myös soundissa, jota kuullaan Balance Breachin kolmannella albumilla Save Our Soulsilla. Nyt bändi tietää mitä haluaa ja tekee niin kuin tahtoo, mutta harha-askeliakin on otettu.
Paasonen virnuilee, että edellisen Abyzmal-albumin (2023) kohdalla tuli kokeiltua kaikenlaista.
– Sen levyn päällä istuttiin pitkään johtuen miksauksesta, jota yritti ensin tehdä eräs amerikkalainen kaksikko. Sitten meistä alkoi tuntua, ettei tämä taida olla sitä, mitä me ollaan hakemassa.
– Siellä taisi olla liian isot nimet tekemässä ja niille taisi olla aika sama, minkälainen lopputuloksesta tulee. Meistä tuntui, että levy pitää saada oikeisiin käsiin. Vedettiin johto seinästä ja etsittiin uusi miksaaja. Sitten se meni kunnialla maaliin. Kaiken tuon myötä ensimmäisen ja toisen levyn välinen rako venyi melkein kolmeen vuoteen.
Oppirahat tuli maksettua kirjaimellisesti: amerikkalaismiksaajat pidättivät puolet maksusta eli koko ennakon.
– Kyllä me sen myötä tajuttiin, että asiassa kuin asiassa pitää olla alusta asti oikeiden tyyppien perässä. Ei kannata yrittää saada ketään vaikka miksaajaksi pelkän nimen perusteella, Paasonen jatkaa päätään pudistellen.
Tämä ja moni muu kokemus on tehnyt Balance Breachistä entistä määrätietoisemman. Bändi tietää, mitkä ovat sen kappaleiden keskeisimmät elementit, ja on täysin varma siitä, miten aineksia painotetaan oikein.
– Merkityksellisin juttu voi olla vaikka jokin riffi, kitaraliidi tai rauhallinen osio kaiken taustalla. Vääränlaisella tuotannolla juuri se oleellisin on mahdollista kadottaa, Korhonen sanoo.
– Rami Nykänen ymmärtää tätä kaikkea. Se on ollut mukana äänittämässä uuden levyn jokaista instrumenttia ja tietää, miten tällaisesta musasta saa tehtyä ison ja iskevän kuuloista.
Paasonen muistuttaa, että yhtye teki jo debyyttinsä Nykäsen kanssa. Kaksikko hymähtelee, että heidän piti ”käydä” rapakon takana asti toteamassa, että oikea kaveri oli lähellä.
– Me ollaan opiskeltu koko Balance Breachin olemassaolon ajan niin bändin sisäistä kuin sen ja tuottajan välistä vuorovaikutusta. Pikkuhiljaa on edetty varmempaan suuntaan sen suhteen, miten meidän pitää toimia.
Oma juttu
Save Our Soulsilla kuuluu itsevarmuus. Sen kansi eroaa genren totutuimmasta linjasta, eikä levyn musiikkikaan ole yksitotisesti metalcorea.
– Meillä on hetkiä, että me ikään kuin palautellaan itsemme oman juttumme äärelle, jos joku meinaa innostua liikaa jostain toisesta bändistä ja ollaan vähällä tehdä asioita kuten joku muu, Korhonen naurahtaa.
Paasosen mukaan levyllä kuuluu rentous. Tuottaja Nykäsen kanssa bändin oli mahdollista tehdä albumia kaikessa rauhassa ja omassa tahdissaan, mikä kuuluu hiottuna kokonaisuutena.
– Siellä on hyviä esimerkkejä siitä, että annettiin levystä tulla just sellainen kuin haluttiin. Vaikkapa Million Miles Away on jopa vähän popahtavaakin meininkiä, ja annettiin sen mennä loppuun asti sellaisena, Korhonen lisää.
– Me ollaan puhuttu monesti röyhkeydestä ja rohkeudesta. Ei pidä miettiä, että musan pitää olla jotain tietynlaista metalcorea. Siksipä levyllä on vaikka ambientmaisia taustoja, juuri sellaisia kuin halusimme. Pitää olla uskallusta mennä aika törkeälläkin tavalla päätyyn asti ja korostaa biisien ytimiä, Paasonen jatkaa.
Save Our Soulsilla on panostettu paljon riffeihin ja melodioihin. Samalla äärimmäisimmänkin ulosannin laulurytmitykset saavat ansaitsemaansa tilaa ja pitkin albumia maltetaan myös rauhoittua.
Just to Lose It All on mainio esimerkki siitä, miten pitkän tien moni kappale on käynyt läpi.
– Terho oli äänittänyt demon, jossa oli kappaleen aloittava kliini kitaramelodia, ja siitä se lähti, Paasonen kertoo ja jatkaa, että jo intron tunnelmasta pystyi aistimaan Balance Breachin dna:n.
– Rakensimme kappaleen porukalla, mutta se tunne säilyi. Haluttiin, että intron jälkeen kappale hyökkää ja siinä on sekä paatosta että raskautta, mutta vastapainoksi myös osioita, joissa on eräänlaiset ambient-kitarat vahvistamassa tunnelmaa ja dynamiikkaa.
– Balance Breachin ydin on tällaisissa jutuissa. Me halutaan, että jokaisella osalla on paikkansa. Me ei perusteta kappaletta vain johonkin tiettyyn osaan ja tehdä loppuja olankohautuksin. Kaikella on oltava merkitys.
Julkaistu Infernossa 3/2025.