Perinteisen heavy metalin uusi ja uljas lipunkantaja Serpent Gates julkaisee tulevana perjantaina (20.2.) intohimolla ja pieteetillä syntyneen The Veil of Darkness -esikoislevynsä. Suolahtelaislähtöisen yhtyeen ydinkaksikkona operoivat rumpali Juho Hakalax ja kitaristi Tuomas Västilä, joiden lisäksi levyllä kuullaan sessiolaulajana muun muassa Psycheworkista ja Raskasta joulua -kollektiivista tuttua Antony Parviaista. Orkesterin alataajuuksista vastaa puolestaan Sami Tapola.
Inferno tarjoaa The Veil of Darkness -debyytin jo nyt kuunneltavaksi koko komeudessaan. Lisäksi biisintekijä Hakalax sekä albumin sanoituksista vastaava Jegori Miinin avaavat albumin saloja kappale kerrallaan. Levyn ja kommenttien pariin pääset tuosta alempaa.
Metamorphosis
Juho:– Henkilökohtaisesti koko levyprojekti oli monellakin tapaa hyvin kivikkoinen sekä minulle että Jegorille. Synkimmillä hetkillä värit alkoivat haalistua elämästä, mikä välittyy niin musiikillisessa kuin visuaalisessa ilmeessä sekä tietysti myös teksteissä ja levyn nimessä. Päättäväisyys vei kuitenkin lopulta voiton ja Metamorphosis onkin voimakas kannanotto unelmien kantamisesta eteenpäin läpi vaikeidenkin aikojen”
– Kappaleen riffi alkoi soimaan päässä keskellä yötä eikä siihen aikaan viitsinyt alkaa kaivamaan kitaraa jostain esille. Sen sijaan avasin puhelimen sanelimen ja kuiskailin riffiä talteen jotenkin tosi epämääräisesti. Kun sitten treenikämpällä kuuntelin äänitteen, tajusin heti mistä oli kyse ja mumina muuttui musiikiksi.
The Beast With Seven Heads
Juho:– Rummut edellä tuli tätäkin sävellettyä. Mielessä oli pari komppia, joita halusin käyttää ja kitaraa tuli läimittyä päälle droppivireestä. Ehkä juuri sen takia sävellys sai hieman sävyjä Göteborg-soundista ja basistimme Sami Tapola kuuli taas säkeessä jopa tuoreempaa Kvelertakia. Kertosäkeen syntikat toivat raskaan menevään kappaleeseen melodisuutta. Yhteistyö Jasu Rossin kanssa koskettimien osalta oli helppoa. Meillä on todella pitkä historia musiikin tekemisestä ja puhuttiin samaa kieltä ensi metreistä alkaen.
Jegori:– Maailmanlopun kuvastoa, jota on toisteltu vuosisadasta toiseen. Kuitenkin me ihmiset lajina ollaan lopulta syyllisiä tämän pallon tuhoutumiseen ennemmin kuin myyttiset matelijat.
The Veil of Darkness
Juho:– Levyllä ei ihan kauheasti löysäillä, sillä slovareita ei tästä sävellyskynästä oikein lähde. Tällä albumin nimikkosinglellä on kuitenkin hieman muita dynaamisempi ote ja tunnelmaa on syvennetty mm. syntikoilla sekä puhtaasti helkähtävillä kitaroilla. Laulu seuraa kappaleen polveilevia sävyjä ja nostaa sen energian uusiin korkeuksiin kertosäkeen vyöryessä päälle korkealta ja kovaa.
Jegori:– Biisissä on levyn synkimmät sanoitukset, jotka olivat myös kirjoitusurakan ensimmäiset. Tässä ajassa inspiraatiota ei tarvinnut kaukaa hakea, kun avattaessa minkä tahansa medialaitteen vasten kasvoja lävähtää ihmisyyden tunkkainen löyhkä. Homo homini lupus kuten jo muinaisessa roomalaisessa näytelmässä todettiin”
Night Creeper
Juho:– Kappale on peruja vanhalta bändiprojektilta ja on ehkä levyn rokkaavin kappale. Simppeli huudatuskertsi toimii aina ja pidän myös biisin rytminmuutoksesta. Ja että saadaan Iron Maiden mainittua, niin onhan tässä kuultavissa hiukan Killers-levyn meininkiä, sillä ei käy kieltäminen etteikö Maiden olisi suurin musiikillinen vaikuttaja itsellä. Siitä hevidiggailuni aikoinaan lähti ja miksi vältellä jotain, mikä on DNA:ssani?
Jegori:– Tää on menevä ralli, jonka demoa kuunnellessa sanoitukset oikeastaan kirjoittivat itse itsensä. Kieli poskessa surmahurmaa kasarityyliin.
Down the Cross
Jegori:– Sota ja uskonto, nuo ihmiskunnan ja metallisanoitusten peruspolttoaineet ovat yleisen synkkyyden lisäksi voimakkaasti läsnä myös koko albumin sanoituksissa. Niinpä tässäkin kappaleessa käsitellään uskontoja sekä mitä kaikkea ikävää niiden varjolla oikein touhutaankin.
Juho:– Kun sitä rumpalina tekee biisejä, on sävellysten lähtökohtana usein rytmi. Näin oli myös ensimmäisen singlen Metamorphosiksen kanssa, mutta tällä kertaa rytmiikka puski kokonaisuutta vielä pykälää rajumpaan suuntaan. Kappaleen hyökkäävä poljento sai ympärilleen isoa riffiä ja todella ärhäkät laulut, jotka Antony puristi upeasti maaliin. C-osan kärinä on hieno esimerkki hänen monipuolisesta soundistaan.
Sanctimonious
Juho:– More is more! Riffiä riffin perään, mutta kaikki tuli tosi luonnollisesti ja kappaleesta kasvoi melkoinen eepos. Tuomaksen persoonallinen ja tyylitajuinen kitarointi tulee hyvin esille. Rikas sovitus ja moniulotteinen äänimaailma antaa kuulijalle aina uusia oivalluksia ja koukkuja. Eikä aikaakaan, kun laulat kertosäkeen wo-o-oo huudatuksia kappaleen mukana!
Jegori:– Huomioita joidenkin ihmisryhmien mentaaliakrobatiasta. Siitä miten pahuus ilmenee aina muissa kuin itsessä, erilaisuus pelottaa eikä sympatia tai suvaitsevaisuus kuulu fundamentalistin sanavarastoon.
Nephilim
Juho:– Joskus on päiviä, kun kitaraa soittaessa kyllästyttää omat maneerit. Oli juuri tällainen fiilis ja päätin runtata vaihtelun vuoksi jotain B:stä. Pidän hevissä iskuista ja niillähän on aina hyvä laittaa biisi käyntiin. Joku väitti kuulevansa tässä kasari-ysäritaitteen Megadeth-energiaa. Ehkä niin?
Jegori:– Tässä kohtaa levyä parjataan sotatoimia. Mutta onko se sittenkään sotaa, jos toinen osapuoli on valtaosaltaan siviileitä ja toisen puolen tarkoitus on tuhota koko infrastruktuuri ja hävittää alueella aiemmin asunut kansa tavalla tai toisella?
Black Clouds Rising
Juho:– Albumia tuli mietittyä yksittäisten kappaleiden lisäksi myös kokonaisuutena. Tähän kohtaan tuntui, että levyn tarvitsee hiukan hengähtää ja seuraavan kappaleen rankka aihe vaati hieman pohjustusta. Black metal -taustani nosti päätään esiin instrumentaaliraitaa tehdessä ja synkempää melodiaa syntyi.
The Goblet of Tears
Juho:– Olen huomannut, että sävellyksissäni on usein tietynlainen haikeus. Melankoliaan taipuvaisena haaveilijana tietyt sävelet vaan resonoivat itsessä voimakkaammin kuin duurissa ilottelu. Surumielinen ja voimakas tunnelma vei muistot edesmenneisiin ystäviin. Tuomaksen ja J-V:n kitaramiekkailu saa edelleen kylmät väreet aikaan, vaikka olen kuullut levyn jo tuhat kertaa. Lisäksi knoppina Gobletista löytyy osa, jonka olen säveltänyt noin 15-vuotiaana ja se löysi paikkansa aivan viime metreillä ennen äänityksiä.
Jegori:– Kuvaus surusta, kun kuolema tulee käymään lähellä omaa elämää. Juho pyysi kirjoittamaan Jarno Parantaisen (Machine Men) muistolle biisin, josta tuli samalla elegia myös muille keskuudestamme poistuneille kavereille.
The Czar Will Fall
Juho:– Intro oli ollut pöytälaatikossa pölyttymässä vuosia, kun yrityksistä huolimatta jatkoa siihen ei keksinyt niin millään. Halusin tehdä kuitenkin vielä yhden kappaleen ennen äänityksiä, jotta olisi paremmin varaa valita mitkä päätyvät albumille. Tällä kertaa palikat loksahtivat kohdilleen ja melkolailla yhdeltä istumalta syntyi tämä sotaisan laukkaava vyörytys.
Jegori:– Kuten nimi antaa ymmärtää, niin nyt käännetään katseet itään ja toivotaan tuon vuosia jatkuneen imperialistisen hulluuden loppumista.