Vuonna 1349 rutto pyyhkäisi pois puolet Norjan väestöstä. Vuonna 2010 tuon mustan vuoden mukaan nimetty yhtye pyrkii pyyhkimään tieltään ruton, jota kutsuu negatiiviseksi ajatteluksi.
Teksti: Joni Juutilainen
Uusi vuosituhat on auennut norjalaisen black metalin saralla huomattavasti 1990-lukua vaisumpana. Uusien bändien määrä on suuri, mutta julkaisemiensa tuotosten laatu on useimmiten kärsinyt yhtyeiden kyvyttömyydestä luoda tuoreenkuuloista musiikkia etäällä genrensä oppikirjasäännöistä.
Viime vuosikymmenen loppupuolella alkunsa saanut 1349 ei sekään ole omaperäisyydellä häikäissyt, mutta bändin vihaisessa ilmaisussa jääkylmä metalli on kalahdellut niin vahvasti, että yhtyeen paikkaa yhtenä parhaista “uuden ajan” black metal -bändeistä ei voi kieltää.
Tätä haastattelua tehdessä kevät näyttää ensimmäisiä merkkejään. Ränneistä juoksee iloisesti liplattava vesi, lumipeitteen alta pilkottavat ensimmäiset vihertävät kasvikunnan edustajat ja aurinko lämmittää mukavasti. Ei ehkä kaikkein paras aika sysimustan ja kylmän Demonoir-levyn julkaisulle.
– Niin, kaikkihan on kiinni siitä, kuinka asiaa katsoo. En ole kokenut kevättä koskaan valoisana ja iloisena vuodenaikana. Vittun moomit, kuten tuntemani suomalaiset tapaavat sanoa.
Tämä muumeista haastattelussa puhuva mies on nimeltään Tor Stavenes. Musiikkipiireissä hänet tunnetaan myös nimellä Seidemann ja hän soittaa 1349-yhtyeessä bassoa.
Hieman päälle kolmekymppinen mies on hengitellyt black metalin myrkyllisiä kaasuja varhaisesta teini-iästä saakka ja on bändinsä muiden jäsenten tapaan kokenut tekijä alallaan. Hänelle musta metalli on ollut vahva identiteetinkasvattaja ja ohjenuora koko nuoruuden ajan.
– Black metal on minulle edelleen, ja tulee aina olemaankin, tunnepohjainen asia – ilmentymä siitä tukahduttavasta pimeydestä, jota koin, kun kuulin ensimmäistä kertaa Burzumia ja Beheritiä. Black metal on kuva siitä, mitä tiedän ja tunnen.
– Se on ennen kaikkea musiikkia, jota haluan soittaa.
Haista vittu
Yhtyeen viides albumi on nimeltään Demonoir. Se on selkeää jatkoa viimevuotiselle Revelations of the Black Flame -levylle, jolla bändi otti etäisyyttä menneisyytensä luotisuoraan sirkkelöintiin. 1349 hidasti musiikkinsa tempoa ja lisäili musiikkiinsa ripauksen psykedeliaa, mistä johtuen levyltä löytyy esimerkiksi cover Pink Floydin Set the Controls for the Heart of the Sunista.
Tuottajan ominaisuudessa oman jälkensä levyn äänimaailmaan toi edellisen Inferno-lehden pääosissa esiintynyt vaihtoehtoisen metallin kummisetä T.G. Fischer. Miehellä on sormensa mukana myös Demonoirin tuotannossa.
Yksi nopeatempoisemman tamppauksen pariin palaavan Demonoirin määrittävimmistä tekijöistä on sen häiriintynyt ilmapiiri: levyllä ei ole kaikki aivan kohdallaan. Se ilmenee konkreettisimmin muutamissa biiseissä kuultavissa samplentapaisissa äänissä, jotka purkautuvat kappaleista esiin ikään kuin irtonaisina osina, aivan kuin eivät kuuluisi biiseihin lainkaan.
– Oudot samplet? Emme käyttäneet tietääkseni mitään sampleja levyllä, kaikki oudot soundit levyllä ovat meidän tai studioporukan käsialaa. Black metalin ei kuulu olla millään tapaa mukavaa tai helppoa kuunneltavaa.
Demonoir on myös siitä erikoinen levy, että sen kolmestatoista kappaleesta peräti seitsemän on lyhyehköjä välisoittoja. Jokainen välisoitto on nimetty Tunnel of Setiksi ja numeroitu järjestyksen mukaan.
Mikä on tarina näiden raitojen takana?
– Välisoitot liittävät kappaleet yhteen luoden levystä tiiviin kokonaisuuden. Tarkoituksena oli kasata nimenomaan levy, ei vain jotain nippua erilaisia kappaleita. Tiemme kohti pimeyttä on selkeä ja näkyvä, sinun tulee löytää se itse ymmärtääksesi tämän asian.
1349:n ensimmäinen levy Liberation (2003) tuli markkinoille melko vähäisen mainonnan tukemana. Varsinaiseksi bestselleriksi levystä tuskin olisi ollutkaan, sillä julkaisun diskanttivoittoinen ja hiomattomuudessaan äärettömän raaka äänimaailma oli kaikkea muuta kuin mukaansatempaava.
Haastatteluissa yhtyeen jäsenet messusivat levyn olevan tiukka “fuck off statement” modernia ja kokeilullista black metalia vastaan. Viimeisimmällä kahdella levyllään myös 1349 on vienyt musiikkiaan kokeilullisempaan suuntaan.
Kuka tässä nyt haistattaa ja kenelle?
– Jokainen 1349-levy haistattaa vitut ihan kaikelle! Teemme black metalia haluamallamme tavalla ja 1349 kehittyy meidän kehityksemme mukana, heittää Seidemann pallon syvälle metsään.
Lue koko juttu uudesta Infernosta!