Moni on ollut valmis hautaamaan Cradle of Filthin kuuden jalan syvyyteen viimeistään muutaman ristiriitaisen albumin myötä. Darkly, Darkly, Venus Aversa ei ole ainoastaan joukon kymmenes kokopitkä, vaan myös ehta paluu saastan ytimeen.
Teksti: Aki Nuopponen
Jos Cradle of Filth pitäisi myyttiään yllä kaikin keinoin, istuisimme nyt synkässä kartanossa kynttilänvalossa. Illuusio saa kuitenkin murtua heti, kun kokoonnumme Dani Filthin ja Paul Allenderin kanssa helsinkiläisen hotellin kokoustiloihin ja tilanne muistuttaa enemmän yhtiökokousta kuin kauhumetallibändin arkun kannen raottamista.
Tunnelma muuttuu nopeasti, kun puhe kääntyy edellistä albumia seuranneisiin kiertueisiin ja Cradle of Filthin onnekkuuteen sen saatua seurakseen yhden jos toisenkin suomalaisen bändin vielä suomalaisempine tapoineen.
Dani: – Suomalaiset ovat mielipuolisia! Me olemme tehneet kaikkea hullua kiertueillamme, mutta Dead Shape Figuren ja Turisaksen kanssa kiertäminen oli jotain ihan muuta. Suomalaisilla on se omituinen juhlapäivä, jolloin heidän on pakko ryypätä ja sekoilla. Mikä sen päivän nimi olikaan? Ai niin: jokapäivä!
Juuri nyt rundaaminen näyttää synkemmältä, kun jo suunnitellut kiertueet on laitettava uusiksi viime kuukausien sattumusten takia.
Dani: – Behemoth olisi ollut mahtava kiertuekaveri, mutta kuten tiedämme, leukemian kanssa ei ole leikkimistä. Jopa oma managerimme rauhoitteli meitä, että kyllä siellä kuntoon tullaan. Asia ei ole ihan noin yksinkertainen. Tämä pisti ensi kevään Euroopan-kiertueemme takaisin suunnittelun asteelle.
Paul: – Aloitamme silti kiertueen Etelä-Amerikasta joulukuussa, minkä jälkeen edessä on parin kuukauden tauko, ja keväällä teemme toivottavasti tuon Euroopan-kiertueen. Suomalaisille tiedoksi, että ensi kesän festareista on ollut jo puhetta, ja jos meitä ei näy vielä keväällä halleissanne, teemme paluun Suomeen viimeistään kesällä.
Dani: – Tuon parin kuukauden tauon aikana työstämme valmiiksi orkesterilevymme. Se kokoaa yhteen neljän ensimmäisen levyn kappaleita sinfoniaorkesterille sovitettuna ja tulee olemaan aika dannyelfmanmaista fiilistelyä ja johnwilliamsmaista paisuttelua. Mukana ei ole lainkaan bändisoittimia tai vokaaleja, ainoastaan klasarisoittimia, kuoroja ja muutamia kertojaääniä.
Kun kryptan ovi käy
Jo ennen uuden albumin valmistumista kävi ilmi, että Cradle of Filthin jäsenistö jatkaa muovautumistaan. Nostaessani esille joukkoon liittyneet ex-ex-kitaristi James McIlroyn ja Abigail Williamsista loikanneen synisti Ashley ”Ellyllon” Jurgemeyerin keskustelun sävy muuttuu puolustelevammaksi.
Dani: – Meiltä tivataan usein, olemmeko niin julmia diktaattoreja, ettei kukaan halua soittaa kanssamme yhtä levyä pidempään. Ihmiset laskevat nämä asiat aina levyjen mukaan eivätkä käsitä, että monet soittajat ovat mukana pari kolme vuotta myös kiertueilla.
Paul: – Tähän bändiin on sitouduttava 100-prosenttisesti. Jäsenten vaihtuvuus saattaa vaikuttaa jonkinlaiselta saluunanovipolitiikalta, mutta siitä ei ole kyse. Monet ovat valmiita pysymään vauhdissa hetken aikaa, kunnes heidän näkökulmansa elämään muuttuu syystä tai toisesta.
Dani: – Yksi tällaisista tapauksista oli edellinen synistimme, joka lähti bändistä mennäkseen naimisiin vaikkei lopulta edes mennyt! Edellinen kitaristimme taas lähti perustamaan omaa bändiään laulajana.
Paul: – James oli luonnollinen valinta, koska hän on soittanut kanssamme jo aiemmin. Ashleyn kohdalla tilanne oli ihan toinen hänen vakuutettuaan meidät taidoillaan. Siinä pippurisessa tytössä on jotain ihan hullua, mitä tulee kosketinsovituksiin!
Moni yllättyi taannoin, kun Cradle of Filth ilmoitti löytäneensä uuden kodin Peacevillen suojista. Joku voisi pitää tällaista liikettä taantumana bändille, joka on levyttänyt niin Sonylle kuin Roadrunnerillekin.
Paul: – Muutamien levy-yhtiöidemme linjat muuttuivat paljon parin vuoden aikana. En halua puhua pahaa kenestäkään, mutta meistä alkoi tuntua siltä, että jos emme soita perusrockia, meihin ei tarvitse panostaa.
Lue koko juttu uudesta Infernosta!