Vuoden 2010 merkittävimmästä kotimaisesta mustasävyisestä metallidebyytistä vastaa Jumalhämärä. Tämä ei ole ihme, sillä yhtye on kypsytellyt omalaatuista ilmaisuaan lähes viidentoista vuoden ajan.
Teksti: Joni Juutilainen
Tuskinpa tajusi Celtic Frost vuonna 1987 Into the Pandemonium -levyä julkaistessaan, kuinka kauaksi pioneerityönsä mustanpuhuvan avantgardistisen metallimusiikin parissa tulee vielä ulottumaan. Sittemmin sama tumma ja sakea veri on virrannut useammankin eri metallibändin suonissa, mutta vain murto-osassa julkaistuista ”taidemetallilevyistä” muusikoiden visio ja korkeammat voimat ovat kohdanneet toisensa suotuisissa merkeissä.
Lahtelaisen Jumalhämärän vision selkeytyminen on ollut pitkä prosessi, jonka tiimellyksissä yhtye on kamppaillut aina vuonna 1998 julkaistusta Storm of the Burned Candles -ensidemostaan saakka. Juuri tällä hetkellä yhtyeen miehistön takataskuissa pullottaa tuore debyyttitäyspitkä Resignaatio, jonka erikoislaatuisen materiaalin perusteella Jumalhämärä on haastanut itsensä toden teolla.
– Tekeminen keskittyy yleensä yhteen julkaisuun kerrallaan, ja olemme kiinnostuneempia mahdollisuuksistamme saada ajankohtaiset ideat konkreettiseen muotoon kuin keinotekoisen jatkuvuuden tunteen luomisesta. Bändi ei ole mielestämme edelleenkään valmis, eli emme ole saapuneet pysyvyyden tilaan, jossa uutta materiaalia syntyy testatulla sapluunalla ulkomaailman muuttujia ja luontaista kehitystä uhmaten.
Levyn nimi Resignaatio on harvemmin puhekielessä esiintyvä sivistyssana, joka tarkoittaa pääpiirteittäin tyytymistä tai alistumista vallitseviin oloihin. Mitä Jumalhämärä ajaa nimellä takaa?
– Nimi sitoo yhteen kaiken, mitä levy pyrkii käsittelemään. Kaikki albumin osat liittyvät jollain tavalla resignaatioon tai resignoitumiseen. Resignaatio on aihe, johon jokainen luultavasti jossain elämänsä vaiheessa törmää – tietoisesti tai tiedostamattaan, tahtoen tai tahtomattaan. Teemaa käsitellään levyllä monin keinoin ja monenlaisissa viitekehyksissä, mutta kaikki levyllä kuultava ja nähtävä on kuitenkin jollain tavoin alisteista itse albumin, ja luonnollisesti myös esittäjän, nimelle.
Kuusikappaleisen Resignaation sisällöstä löytyy runsaasti hämmästeltävää. Loistavana esimerkkinä tästä toimii mystisesti nimetty ja hartaan tunnelman omaava kappale 596, joka johtaa jo pelkän otsikkonsa ansiosta jälkensä virsikirjan lehdille.
– Kyseinen virsi tarttui matkaan aikoja sitten erään ei-musiikillisen Timo K. Mukkaan liittyvän projektin tiimoilta, ja se on ollut keskeinen osa Resignaatiota jo sen ensimmäisistä lyijykynäluonnoksista alkaen.
– Kyseiseen virteen on saatu kiteytettyä vilpittömällä ja liikuttavalla tavalla perinteikäs, protestanttinen kuolemanpalvonta ja ihmisen rehellinen nöyrtyminen äärettömyyden äärellä. Vaikka olemmekin valinneet virren sanoista laulettavaksi vain melko pienen pätkän, sovituksemme on silti tehty kunnioituksella alkuperäisen virren henkeä kohtaan. Nykyisestä virsikirjasta tätä virttä ei enää löydy.
Lue koko juttu uudesta Infernosta!