Tuskin kenestäkään on liikkeellä yhtä monta tarinaa kuin Yngwie Malmsteenista. Milloin Yngwie on kolaroinut kännissä, pitänyt vaimoaan panttivankina kodissaan tai myynyt konevikaista Ferraria Ebayssä. Yngwie on myös rockmuusikko, ja nyt muusikolla on asiaa.
Teksti: Lauri Ylitalo
Sanoit taannoin haastattelussa, että kuusta on mahdollista nähdä kaksi ihmisen rakentamaa asiaa: Kiinan muuri ja Yngwie Malmsteenin Marshall-pinot…
– Haahaa, se on suosikkisanontojani! Haluan lavalle aina kunnon Marshall-muurin. Se yksinkertaisesti näyttää coolilta. Tuo kuvaa, miten helvetin monta Marshallia minulla on lavalla, Malmsteen nauraa.
Vuonna 2010 Malmsteenilla on myös oma studio ja oma levy-yhtiö. Ja niinpä Yngwiellä on vapaus tehdä, mitä Yngwie haluaa.
Miamissa asuvan Malmsteenin perheen muodostavat managerivaimo April, 12-vuotias Antonio Yngwie Johann Malmsteen, kaksisataa kitaraa ja neljä Ferraria. Näiden ympäröimänä Yngwien omassa studiossa syntyi myös tuore Relentless, tunti silkkaa Malmsteenia.
Soitat kitaraa tv:n ääressä. Sävellätkö nurkkajumalan pauhatessa?
– Itse asiassa, sävellän joskus. Musiikkini syntyy itsestään. Kun ideat tulevat, yritän päästä nopeasti studioon nauhoittamaan ne. Sanoitukset kirjoitan systemaattisemmin. Teen musiikkia koko ajan, on minulta tulossa levy tai ei.
Relentless on Yngwie Malmsteen -levytys, niin hyvässä kuin pahassakin. Rockbisneksessä Yngwietä ennustettavampi on ainoastaan AC/DC, eikä tämä ole poleeminen väite, vaan minulla on perusteita.
Varhaisin kuulemani Yngwie-nauhoitus on vuodelta 1978. Sillä soittaa Powerhouse-yhtye, jonka Yngwie muodosti edesmenneen basistin Marcel Jacobin ja rumpali Zepp Urgardin kanssa. 15-vuotias tukholmalainen soittaa tuolla demolla kitaraansa yhtä tunnistettavasti kuin 32 vuotta myöhemmin. Teini-ikäisen Yngwien sävellyksistä esimerkiksi Voodoo Nights on myöhemmin noussut lähes ikoniseksi Malmsteen-levytykseksi. Vuoden 1988 Odysseyllä kappaleen nimi oli tosin vaihtunut Rising Forceksi.
Periaatteessa Yngwie on ainoastaan jalostanut brändiään 70-luvun lopun jälkeen. Hän on toki opetellut virittämään kitaran myös komppia soittaessaan sekä hankkinut bändiinsä laulajan. Heitä on mennyt ja tullut vuosien mittaan. Soto–Boals–Turner–Edman–Vescera–Levén–Lande–White-ketjun jatkoksi ryhtynyt Tim “Ripper” Owens on hoitanut pestiä jo kahden levyn verran.
Millaisia ominaisuuksia Yngwie Malmsteenin laulajalla tulee olla?
– Laulajan pitää aluksikin olla tietoinen siitä faktasta, että biisit esitetään niin kuin minä haluan. Minä olen bändin johtohahmo. Tietysti heillä pitää olla teknistä kyvykkyyttä. Tim on loistava tyyppi ja hänellä on tarpeeksi projekteja, joissa hän saa tehdä biisejä. Hänellä ei ole ongelmaa laulaa vaatimusteni mukaisesti.
Lue koko juttu uudesta Infernosta!