Mystistä, hypnoottista, eteeristä ja raskasta. Blood Ceremonyn toinen teos tarjoaa nautinnollisen matkan ajassa ja avaruudessa.
Teksti: Vilho Rajala www.myspace.com/bloodceremony
Nykyaikainen, kolmannella kotimaisella ”contemporary”, on erikoinen sana. Sitä käytetään musiikin kuvailussa paljon, vaikkei se periaatteessa kerro musiikista mitään muuta kuin tekohetken.
Viime vuosina on noussut esiin melkoinen plutoona yhtyeitä, jotka ammentavat musiikkiinsa voimakkaita tuoksuja vanhasta heavy rockista, stonerista ja ”oikeasta” progesta. Kehitys on ollut miellyttävää seurattavaa.
Bändien yhteisinä nimittäjinä ovat ajaton soundi, raskaat riffit sekä mystiikkaan ja okkultismiin viittaavat tekstit ja visuaalisuus. Kansitaiteissa ja logoissa esiintyy usein paljasrintaisia naisia, kuten tämänkaltaiseen surinaan erikoistuneen levy-yhtiön Rise Aboven logossa.
Huuruisuuden ja vahvan fiiliksen täydellinen suhde on lajin peruskivi. Parhaimmillaan se onnistuu tuottamaan perinpohjaisen rockelämyksen, joka on kutsuva, kiihottava, kiehtova ja selittämätön yhtä aikaa.
Vaikka tätä musiikkia tehdään tässä ajassa, sitä ei missään nimessä voi kuvailla nykyaikaiseksi.
Samoja aineksia viljeltiin yltäkylläisyyteen saakka jo 1960- ja 1970-luvuilla. Juuri sieltä kanadalainen Blood Ceremonykin on innoituksensa hakenut, Black Sabbathista, Jethro Tullista, Deep Purplesta ja kumppaneista.
Blood Ceremonyn toinen levy Living with the Ancients voisi aivan hyvin olla tehty vuonna 1971. Sama pätee kolmen vuoden takaiseen debyyttiin. Laulaja-huilisti-urkuri Alia O’Brien sanoo, että tämän fiiliksen luominen perustuu nimenomaan siihen itseensä, fiilikseen.
– Luulen, että se 70-luvun soundi tulee ennen kaikkea suoraan biiseistä. Meistä kaikki ovat kuunnelleet psykedeelistä, raskasta rockia ja progea 40 vuoden takaa, joten ne soundit ja sävellystavat ovat väistämättä vaikuttaneet meihin.
Bändi on tarkka siitä, millä vehkeillä biisinsä soittaa. Alkuperäisten vintage-soitinten soundeja ei saavuteta millään muulla kuin alkuperäisillä vintage-soittimilla. Mallintavat muovilelut eivät Blood Ceremonya kiinnosta.
– Instrumenttien ja efektien täytyy muodostaa se vanha, aito soundi. Käytimme esimerkiksi Leslie-kaiutinkaappia urkujen kanssa, ja se tuo välittömästi mieleen Jethro Tullin, Uriah Heepin, Van Der Graaf Generatorin ja Deep Purplen.
Lue koko juttu uudesta Infernosta!