Pakanametalliryhmä Moonsorrow kuvasi edellisellä levyllään maailmanloppua ja auringon sammumista. Uusi Varjoina kuljemme kuolleiden maassa -albumi ottaa askeleen pidemmälle. Miten käy maailmanlopun jälkeen?
Teksti: Lauri Ylitalo Kuva: Jarmo Katila
Jos ingressissä mainitun kysymyksen esittää basisti-laulaja Ville Sorvalille ja kitaristi Mitja Harvilahdelle, ei kovinkaan hyvin. Varjoina kuljemme kuolleiden maassa levittää kuulijan eteen tarinan lopun jälkeisestä maailmasta. Sota on sammuttanut auringon, infrastruktuuri on tuhoutunut, ihminen palaa luonnon armoille.
– Tarinoissa, joissa ei ole mitään toivoa, on jotain viehättävää. Että tahto vie muka läpi harmaan kiven, mutta sitten käy kuitenkin huonosti. Kaupunkioloissa kasvanut nykyihminen ei varmasti ole valmis tuollaiseen. Vaikka olisi miten vahvat selviytymisvaistot, taidot puuttuvat, sanoo Sorvali.
Sinänsä dystopiakuvaus on popkulttuurin arkiaiheita, eikä suomalainen pakanametalliyhtye ole ensimmäinen aiheeseen tarttuja.
Tieteiskirjallisuudessa post-apokalyptisistä maailmoista ovat kirjoittaneet useimmat merkittävät tekijät aina Frankestein-Shelleystä alkaen. Aldous Huxley–Ray Bradbury–George Orwell -kolmikko on nostettu maailmankirjallisuuden kaanoniin.
Elokuvan keinoin aiheen kimppuun kävi 1920-luvulla Fritz Lang Metropoliksineen, myöhemmin lopun jälkeistä maailmaa on kuvattu niin Mad Max -sarjassa kuin Wall-E:n kaltaisissa Disney-animaatioissa. Viime vuosina on nähty elokuvasovitukset esimerkiksi Cormack McCarthyn Tiestä ja P.D. Jamesin Children of Menistä.
Ville Sorvali toteaa, että aihepiirin trendikkyys avautui vasta levyn konseptin hahmottumisen jälkeen. Esimerkiksi Jim näyttää jatkuvana virtana maailmanloppua käsitteleviä dokumentteja, ja ilmiö on ottanut paikkansa kahvipöytäkeskusteluissa.
– Ei 2000-luvun alussa puhuttu siitä, että mayojen kalenteri loppuu joulukuussa 2012. Jos se aiheuttaisi aitoa huolestuneisuutta, kymmenenkin vuotta olisi melko lyhyt aika varautua sellaiseen. Maailmanloppu on siis tulossa alle kahden vuoden päästä, ja siitä puhutaan nyt.
Mitja: – Nämä ovat tietenkin mielenkiintoisia aikoja sen kannalta, mitä ihminen tekee maailmalle. Jos katsoo pelkästään hiilidioksidipäästöjen leikkaustavoitteita, kaikki se, mitä voitaisiin tehdä, kaatuu kuitenkin rahaan ja ahneuteen. Jonkinnäköinen maailmanloppu on saavutettu jo.
Ville: – Ainakin henkisen maailman loppu on saavutettu jo ajat sitten.
Lue koko juttu uudesta Infernosta!
