Medeialla on ollut koko uransa poikkeuksellista näkemystä ja nälkää. Kolmen albumin trilogia huipentuu levyyn nimeltä Abandon All, jolla bändi on hirmuisessa vireessä.
Teksti: Vilho Rajala www.medeiaband.com
Kun Medeian debyytti Quantum Holocaust (World Domination) ilmestyi vuonna 2006, olin kaiketi yksi ensimmäisistä bändiä haastatelleista toimittajista. Olen ollut etuoikeutettu päästessäni seuraamaan tämän yhtyeen taivalta alkuhämäristä saakka.
Viisi vuotta debyytin jälkeen tapaan jälleen kitaristi Samuli Peltolan ja kosketinsoittaja Laura Dziadulewiczin. Heidän lisäkseen bändiin kuuluvat rumpali Janne Putkisaari, basisti Samuli Kuusinen, laulaja Keijo Niinimaa ja viimeisimpänä lisäyksenä kitaristi Pekko Mörö.
Käsillä on Medeian kolmas levy Abandon All. Teos on selvä tasonnosto edeltäjästään Cultista (2008).
Abandon Allin arvoa nostaa se, että bändi hoiti äänitykset suurimmaksi osaksi itse. Masteroinninkin suoritti Janne Putkisaari. Miksausvastuun sentään kantoi Mikko Herranen, luonnollisesti bändin valvovan korvan alla.
Näin perinpohjainen tee-se-itse-työskentelytapa vaatii bändiltä todella paljon.
– Kun ensin soittaa omat instrumentit sisään, äänittää sitten muitten juttuja ja tekee vielä reippaasti editointia, siinä tulee kieltämättä nopeasti ikävä ylimääräistä ammattitaitoista käsiparia, Samuli Peltola huokaa.
Hän on vastuussa muun muassa kaikista levyn kitararaidoista. Levyllä on kymmenen biisiä ja kaikissa neljä kitararaitaa, joten soittosavottaa oli yhdelle miehelle riittävästi.
Medeialla on taito olla yhtä aikaa sekä äärimmäisen kunnianhimoinen että leppoisa ja huumorintajuinen bändi.
Yhtyeen nettisivuilla on voinut tämän vuoden mittaan katsella videopätkiä studiosta. Niistä välittyvät Medeian molemmat puolet, rento asenne ja erittäin korkea vaatimustaso.
– Biisien täytyy olla kovaa tavaraa ja toteutuksen aidon tuntuista ja laadusta tinkimätöntä. Se on meille kaikille itsestään selvää, Peltola sanoo.
Studiovideoilla on huvittavaa materiaalia siitä, kuinka Keijo Niinimaan englanninääntämystä viilataan yksittäisiä äänteitä myöten.
– Mä olen aika perfektionisti ja se vaikuttaa meidän kaikkeen tekemiseen. Laulu on kaikista kriittisin instrumentti, ja vaikka siinä kuinka huudetaan, niin ääntämisvirheistä jää kyllä kiinni mun työvuorolla, Peltola sanoo.
Hän äänittää Niinimaan laulusuoritukset myös siksi, että Niinimaa laulaa hänen tekstejään ja sovituksiaan.
– Onneksi Keijolla on niin kova työmoraali ja kunnianhimo, ettei tekemisen mielekkyyttä tarvi kyseenalaistaa.
– Mä pääsin aika helpolla, kun sain äänittää suurimman osan synista kotona, eikä tarvinnut istua studiolla, Laura Dziadulewicz kertoo.
Kaksikko on yhtä mieltä siitä, että bändi tulee erinomaisesti toimeen, vaikka luomisprosessi voi pahimmillaan kiristää hermoja.
– Mä olen bändistä ainoa, joka saattaa vetää studiossa itkuraivarivaihteen päälle. Onneksi kaikki muut on niin cooleja, että siinä itsekin rauhoittuu aika nopeasti.
– Joo, me ollaan annettu Sampelle lempinimeksi ”rautahermo”, Dziadulewicz hymyilee.
Lue koko juttu Infernon numerosta 4/2011 (#86).