“Juon maitoa, olen kiltti poika ja kiitän Jumalaa.” Doomlegenda Pentagramin nokkamies kapuaa ylös kellarista.
Teksti: Riitta Itäkylä Kuva: www.myspace.com/bobbydarlingpentagram
1970-luku oli mielenkiintoista aikaa, paljon mielenkiintoisempaa kuin edeltävä vuosikymmen, jolloin eleltiin vielä viattomuuden hellässä syleilyssä. 70-luvulla herättiin karmivaan krapulaan ja tartuttiin pariin tasaavaan. Osa ravisteli itsensä hereille, osa syöksyi syvemmälle painajaiseen.
Black Sabbath on tietenkin synonyymi koko aikakaudelle, mutta valtatieltä vielä hieman vasemmalle käännyttäessä näkee Pentagramin. Bändi näkyy – ja kuuluu – vielä tänne asti, vuoteen 2011.
Keulahahmo, viihdyttäjä, solisti ja niin sanottu elävä legenda, Bobby Liebling, on tiukasti kiinni tässä päivässä. Ja hyvä näin: takana on paitsi neljä vuosikymmentä bändiä ja sen 24 ex-jäsentä, myös 40 vuotta heroiinia, 30 vuotta metadonia ja 27 vuotta crack-kokaiinia.
– Laulan nykyisen Bobbyn perspektiivistä. Sitä nuorempaa Bobbya ei enää ole, se toinen Bobby ei tehnyt mitään oikein ja munasi kaiken, enkä minä voi palata siihen. Minulla on nyt vaimo ja ihana poika.
– Tajuan, että minun on tehtävä asiat Nyt.
Pentagram on käynyt vuodesta 1971 asti läpi lukuisia jäsenvaihdoksia ja erinäisiä “vaiheita”, jotka ensivilkaisulta vaikuttavat suorastaan sotkuisilta ja hämmentäviltä.
Bändi levytti ensimmäisen albuminsa vasta saavutettuaan teini-iän, oltuaan kasassa uhmakkaat 14 vuotta. Alkuvuosien epätasaisuuteen nivoutuu selvästi huumeiden aiheuttama sumuisuus, eikä Bobby tunnu katsovan tarpeelliseksi eritellä tarkasti jokaista käännettä, ylä- tai alamäkeä, vaikka myöntää auliisti, ettei näistä ole ollut bändin elonkaaren aikana varsinaista puutetta.
– Ihmiset lukevat hieman liikaa rivien välistä. Olen ymmärtänyt olevani hankala yhteistyökumppani, mutta mielestäni aika suuri syy siihen on, että olin niin pihalla monen vuoden ajan. En ole enää, joten minulla on nyt paljon selkeämpi näkökulma asioihin.
Lue koko juttu Infernon numerosta 4/2011 (#86).