Poisonblack on vaihtanut manageria, levy-yhtiötä ja tuottajaa. Ville Laihiala ei juo enää viinaa. Ihmeiden aika ei ole ohi.
Teksti: Lauri Ylitalo Kuva: Petri Vilén www.poisonblack.com
Poisonblackin viime vuosi oli turbulenttinen. Levytyssopimus Century Median kanssa oli katkolla. Neljä levyä tehneen yhtyeen urakehitys junnasi paikallaan. Helmikuussa yhtyeen johtohahmo Ville Laihiala tuomittiin Oulun käräjäoikeudessa ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä rattijuopumuksesta.
Huhtikuussa 2010 Kaleva-lehti uutisoi bändin esiintymismatkasta Tokion Finland Fest -tapahtuman Metal Attack -klubille. Juttu päättyi lauseeseen ”viime ajat yhtye on viettänyt hiljaiseloa keulakuva Laihialan selvitellessä henkilökohtaisia asioitaan”. Jossain vaiheessa kitaristi Janne Markus päätti keskittyä The Man-Eating Tree -yhtyeeseensä.
Oltiin vedenjakajalla, ja Poisonblack halusi aloittaa puhtaalta pöydältä. Nyt yhtyeellä on levytys- ja managerisopimus tamperelaisen Hype Productions -tuotantoyhtiön kanssa. Laihiala on ollut yli vuoden juomatta.
– Tuli reppu täyteen paskaa, ei mahtunut enempää, Laihiala toteaa.
– Pää ei kestänyt. Päätin, että nyt riitti.
Ei ihme. A-klinikkasäätiön mukaan alkoholin liikakäyttö aiheuttaa muun muassa vakavia ajattelu- ja havaintotoimintojen häiriöitä, henkistä taantumista, psykooseja ja ravitsemushäiriöitä. Seuraavana listalla ovat diabetes, kihti, sydän- ja verenkiertosairaudet, rasvamaksa, alkoholihepatiitti ja maksakirroosi, aivosairaudet ja -häiriöt sekä epilepsia. Tähän käyttöön luetteloa on referoitu, eikä vielä päästä edes herkulliseen valikoimaan erilaisia syöpäsairauksia.
Laihiala myöntääkin alkoholinkäytön lopettamisella olevan vaikutuksensa. Laulaja-kitaristi toteaa olon olevan ”seesteisempi ja luovempi”.
– Keikoilla energia riittää paremmin ja laulu on jopa vaarallisen lähellä nuottia. Selvin päin soittaa tarkemmin ja henkilökohtaisella tasolla siitä nauttii enemmän. Kännissä kun vetää menemään, niin hyvä jos edes muistaa olleensa keikalla. Ei siinä ole mitään järkeä.
Miten nyt täytät aikaa keikkamatkoilla?
– Vittuilemalla jätkille. Mielialat vaihtelevat ylimmästä ilosta äärimmäiseen epätoivoon, se ei ole muuttunut mihinkään. Mutta nyt on seesteisempi pää, pystyy käsittelemään asioita eri lailla. Luen enemmän. Ja ihan vain puhun jätkien kanssa. Juttujen taso on sen verran pohjamudissa, että se auttaa kestämään koti-ikävää.
Lue koko juttu Infernon numerosta 4/2011 (#86).