Ihmisviha, masennus ja päihteet. Shining-keulakuvan Niklas Kvarforthin epäpyhä kolminaisuus on saamassa seurakseen myös pehmeämpiä arvoja. Vai onko?
Teksti: Joni Juutilainen www.myspace.com/shininghalmstad
Niklas Kvarforthin kaikesta johdonmukaisuudesta irtautunut persoona on määrittänyt Shiningin liikkeitä aina vuodesta 1996, ja vaikka miehellä on ikää vasta 27 vuotta, hänen elämässään on ehtinyt tapahtua enemmän kuin keskiverrolle ruotsalaiselle eläkeläispariskunnalle.
Alkoholilla, huumeilla, mielialalääkkeillä ja fyysisellä itsetuhoisuudella elimistöään hitaasti rappeuttanut Kvarforth on vaahdonnut ihmiskunnan tuhon puolesta koko uransa ajan ja iloinnut erityisesti nuorten ihmisten itsetuhosta ja ahdistuksesta. Hän on arvaamaton persoona, joka ei kuuntele muiden mielipiteitä ja tekee kaiken oman mielensä mukaan.
Jotain Kvarforthin oikukkuudesta kertoo sekin, että parhaillaan lukemasi haastattelu peruuntui miehen toimesta pariinkin otteeseen. ”Niklas on Niklas”, huokaili tuoreen levy-yhtiönsä Spinefarmin promoottori, ja pakkohan tämä on uskoa. Ristiriitaisia kommentteja tiuhaan laukova Kvarforth täyttääkin leikiten kaikki klassiset hankalan taiteilijan tunnusmerkit.
Miehen tekemisiä hallinnut arvaamattomuus on paljolti hänen mielenterveysongelmiensa ja holtittoman päihteidenkäyttönsä ansiota, mutta vähintään yhtä suurilta osin myös täysin harkittua ja tietoista.
– Minulla on taipumus viedä kaikki asiat äärimmäisyyksiin, oli kyse sitten intohimosta muiden ihmisten kärsimykseen tai autojen tuunaukseen. Ainoastaan silloin, kun asiat menevät äärimmäisyyksiin, niistä tulee aidosti mielenkiintoisia.
Blackista poppiin
Useaan eri otteeseen kuolleeksi, lopullisesti seonneeksi tai kadonneeksi huhuiltu Kvarforth on kiistatta paljon muutakin kuin huumepäissään törttöilevä rappiotaiteilija, sillä miehen musiikilliset ansiot puhuvat sarallaan omaa kunnioitettavaa kieltään.
Vaikka toisaalla tässä lehdessä haastatellun Forgotten Tombin Herr Morbid kertoo erittäin itsekkäästi olevansa vastuussa kokonaisen suicide black metal -genren synnystä, Kvarforth availi Gillette-pakettia jo useita vuosia aiemmin. Sittemmin Shiningin tekemisiä ovat jäljitelleet toinen toistaan heikommat bedroom black metal -viritelmät, joiden musiikilliset ansiot ovat jääneet kauaksi Shiningin vastaavista.
Uutuuttaan hohtava Född förlorare on yhtyeen seitsemäs kokopitkä levy, joka on vienyt Shiningin musiikkia entistä kauemmaksi äärisynkistä lähtökohdista. Syinä tähän ovat Niklasin mukaan perinteiset haastattelukliseet eli ”luonnollinen kehitys” ja kasvaminen ihmisenä.
– Aloitin bändin viisitoista vuotta sitten, jolloin olin 12-vuotias, ja kaikkien näiden vuosien aikana, erityisesti siinä parikymppisenä, ihminen kehittyy persoonana paljon. Silloin sinusta kasvaa se mies, joka tulet aina olemaan. Levyjen välillä on siis todella suuria eroja, koska olen muuttunut ihmisenä niin paljon.
– Olen vahvasti sitä mieltä, että jos bändillä ei ole mitään uutta annettavaa, on aivan sama lopettaa koko touhu. Shining ei tule koskaan pysähtymään paikoilleen, joten tulette huomaamaan, että seuraava levymme tulee olemaan vieläkin pahaenteisempi ja kovempi kokonaisuus.
Lue koko juttu 20.5. ilmestyvästä Infernon numerosta 5/2011 (#87).