Kai Hahto on tullut tunnetuksi nimenomaan metallirumpalina, mutta hän on aina korostanut monipuolisuuden tärkeyttä. Soittajan tulee kunnioittaa kaikkea musiikkia.
Teksti: Vilho Rajala Kuva: Markus Paajala
Eteeni istuutuu mies, josta on erittäin vaikea keksiä mitään negatiivista sanottavaa. On kaiketi niin, että perinpohjainen omistautuminen omalle intohimolle tekee ihmisestä paitsi etevän myös sympaattisen henkilön.
Hahto soittaa, klinikoi ja opettaa jatkuvasti. Hän on aina valmis jakamaan sen minkä tietää ja osaa, jos toiselta osapuolelta vain löytyy vastaanottokykyä.
– Opetan parhaimmillaan 45 oppilasta viikossa. Silloin teen opetushommia kahdeksan tuntia päivässä, Hahto kertoo.
Opetussysteemi on pitkälle hiottu. Hahto soittaa omassa 40 neliömetrin opetustilassaan sähkösettiä ja oppilas akustista. Kummallakin on kuulokkeet ja puhemikit. Ympärillä on paljon peilejä, jotta soittoasentoa voi tarkkailla monesta suunnasta.
– Se on tärkeää, että oppilas kuulee ja näkee itse, mitä tekee.
Tunnin päätteeksi opettaja ojentaa oppilaalle nivaskan käsinkirjoitettuja rumpunuotteja, joihin on kirjattu kaikki asiat, jotka tunnilla käytiin läpi. Näin ne eivät unohdu.
– Nuotit ovat hyvä apu, joka jokaisen muusikon kannattaisi ottaa haltuun. Niiden kieli on kaikille sama. Jos joutuu soittamaan vaikka japanilaisen pianistin kanssa eikä kumpikaan ymmärrä toista sanaakaan, ei tarvitse kuin lyödä laput naaman eteen, niin homma toimii.
Hahto on hyvä pedagogi, koska hän pyrkii aina perustelemaan, miksi asiat opetellaan niin kuin opetellaan. On tärkeää, että oppilas motivoituu itse ja ymmärtää asioiden merkityksen.
Vaan jätetään opetuspuoli hetkeksi. Haastattelen Kai Hahtoa Tuskassa, missä Time-levyä jo vuosien ajan tehnyt Wintersun heitti edellisenä päivänä makoisan keikan. Vastaanotto oli lievästi sanoen innostunut.
Wintersunin lisäksi Hahdolla on muitakin rautoja tulessa. Swallow the Sun aloittaa uuden levyn äänitykset syyskuussa. Ruotsalaiset bassoguru Jonas Hellborg ja kitaristivelho Mattias IA Eklundh ovat perustaneet Hahdon kanssa trion, joka tekee ensi vuonna keikkoja ja ehkä jopa levyn. Angra-kitaristi Kiko Loureirokin on ottanut mieheen yhteyttä ja haluaisi tehdä yhteistyötä.
– Kyselyitä tulee tosi paljon, mutta realiteetit on joskus niin uskomattomat… Olisi kiva lähteä tekemään kaikenlaista, mutta se ei vaan aina ole mahdollista. Enkä mä halua olla sellainen sessiojätkä, joka lähtee automaattisesti tekemään jokaisen levyn, johon pyydetään. Mä haluan tehdä vain sellaista musiikkia, jonka pystyn allekirjoittamaan.
Lue koko juttu Infernon numerosta 7/2011 (#89)!