Disease of the Nationin debyytti The Rudum tarjoaa sen verran kaistapäistä meininkiä, että siitä on pakko riemastua. Siitäkin huolimatta, että teksteissä liikutaan varsin synkissä maisemissa.
Teksti: Vilho Rajala Kuva: Ville Rajala
Tee musiikkia, jota itse kuuntelisit. Se on oivallinen lähtökohta bändin perustamiseen ja biisintekoon. Itäsuomalainen Disease of the Nation on noudattanut tätä ohjenuoraa jo viitisen vuotta.
Bändiin kuuluvat tätä nykyä kitaristi-laulaja Mikko ”Mige” Knuutila, kitaristi Kai-Pekka ”Kaikka” Kangasmäki, basisti Juha-Matti ”Jupu” Kangasmäki ja rumpali Joonas ”Jonttu” Kauppinen. Historia juontaa viime vuosituhannen puolelle.
– Kun mun, Migen ja Jupun edellinen bändiviritys hiipui pois joskus 2005–2006 ja saatiin uusi rumpali, päätettiin, että jatketaan siitä mihin jäätiin mutta lisätään vielä kierroksia. Sinne alkoi sitten tulla blastia ja grindiä, ja Mige alkoi väläytellä Dani Filth -osaston rääkäisyjä, Kaikka kertoo.
Sen jälkeen bändi on tehnyt kolme demoa, ja nyt käsillä on debyyttipitkäsoitto The Rudum. Se on tyylillinen sekasikiö, jonka kymmeneen biisiin on survottu ties mitä polkkaa, latinorytmejä, grindcorea ja ennen kaikkea hc-punkkia.
Kaikan mukaan bändillä ei koskaan ole ollut mitään genrerajoja, vaan ideana on ollut tehdä yksinkertaisesti hyvää musiikkia.
– Me ollaan sotkettu alusta lähtien ihan surutta genrejä yhteen, muttei se mitenkään kovin tietoista ole ollut. Me vaan tehdään riffejä ja biisejä, ja tolta ne sitten kuulostaa.
Bändille on tapahtunut asioita nopeasti, etenkin kun ottaa huomioon, että Kaikalla on ollut ihan riittävästi puuhaa myös Stam1nan basistina.
Kolme demoa ja debyyttipitkäsoitto on viiden vuoden sisään hyvä saavutus. Bändi on saanut alusta saakka hyviä demoarvioita, mikä on ruokkinut itsetuntoa ja rohkaissut osaltaan puskemaan eteenpäin.
– Se tuntuu hyvältä, että ollaan omatoimisesti päästy tähän pisteeseen, Kaikka sanoo.
The Rudumilla kuullaan huomattava määrä muitakin soittimia kuin kitaraa, rumpuja, bassoa ja laulua. Tämä on ollut Disease of the Nationin toimintamalli alusta saakka.
– Heti ekalla demolla oli kellopeli, ja tokalle demolle tuli haitaria ja jotain muutakin. Kolmannella demolla oli jo älytön määrä perkussioita, ja nyt tuntui luontevalta jatkaa samaa linjaa.
Stam1na-kosketinmies Emil Lähteenmäki vastasi The Rudumin erikoisinstrumenteista. Mukaan tuli paitsi koskettimia myös muun muassa haitaria, huilua ja marimbaa.
– Kun kerran musiikissa pystyy hyödyntämään kaikenlaisia soittimia, miksei sitten hyödynnetä!
Lue koko juttu Infernon numerosta 8/2011 (#90).