Kolmannen albuminsa Les Voyages de L’Âme tammikuun alussa julkaissut ranskalaisyhtye Alcest vie kuulijansa toiseen ulottuvuuteen. Utupoppia ja äärimetallia yhdistelemällä syntyy äärimmäisen kaunista musiikkia.
Teksti: Tapio Ahola
Alcest on hämmentävä yhtye. Bändin kappaleet sisältävät niin unipop-sävytteistä himmailua, post rock -tunnelmointia kuin black metal -henkistä paahtoakin, mutta kokonaisuus ei tunnu hajanaiselta tai sekavalta. Erilaiset elementit on valjastettu osaavasti luomaan tunnelmaa, ja juuri tunnelma onkin se asia, jolla Alcest voittaa kuulijan puolelleen – jos voittaa.
Alcestin nokkamies Neige, joka tekee yhtyeen kappaleet ja hoitaa studiossa kaikki muut instrumentit paitsi rummut, perusti bändin vuonna 2000. Alkuaikoinaan yhtye soitti varsin perinteistä black metalia, mutta sitten oma, varsin persoonallinen tyyli alkoi löytyä.
Alcestin kolmas albumi Les Voyages de L’Âme (suomeksi “sielun matkat”) on bändille jonkinlainen välitilinpäätös.
– Tämä uusi levy tavallaan summaa kaiken sen, minkä Alcest on tähän mennessä tehnyt, kertoo puhelimitse tavoitettu Neige.
– Albumi vie monia edellisiltä levyiltä tuttuja asioita loogiseen huipentumaansa. Monet asiat on tällä levyllä toteutettu teräväpiirteisemmin ja määrätietoisemmin kuin aiemmilla. Tämä on myös paljon selkeämpi. Oman näkemykseni mukaan tämä on Alcestin historian ensimmäisen osan päätepiste, ja seuraavilla levyillä kuullaan taas jotain ihan uutta.
Alcestin musiikki on myös hyvin kaunista – jopa silloin, kun Neige ärjyy keuhkojaan pihalle ja rummut blastaavat tuhatta ja sataa. Mies kuitenkin kertoo, että hän ei varsinaisesti tähtää kappaleita säveltäessään kauneuteen.
– Kun alan tehdä biisiä, en varsinaisesti ajattele onko se kaunis vai ei, yritän vain luoda musiikilla kuvaa jonkinlaisesta toisesta ulottuvuudesta. Kauneus on tavallaan sen sivutuote. Toki kauneus vetoaa minuun säveltäjänä paljon, ja ne visiot, joita koitan pukea musiikilliseen muotoon, ovat hyvin kauniita.
Lue koko juttu Infernon numerosta 1/2012 (#93).