Jos Archen musiikki on hidasta, bändillä ei myöskään ole ollut mikään kiire julkaista sitä. Kymmenvuotiaan yhtyeen ensilevyn paikka on seitsemän vuotta esikois-ep:n jälkeen. Koko diskografian mitassa kasaan on saatu yhteensä viisi kappaletta. Hitaasti kiiruhtaminen sopii kuitenkin tamperelaiskaksikolle erittäin hyvin.
Rumpuja lukuun ottamatta kaikesta vastuussa olevan E. Kuisminin osallistuminen Profetusin hautajaisdoomailuun on selkeästi kuultavissa. Transitionsin hienous onkin sen kaunis ja koskettava yksinkertaisuus.
Mittava biisikaksikko on jylhä ja surumielinen, mutta sitä ei ole lähdetty kuorruttamaan naislauluilla, kosketinmatoilla tai muilla sokeroinneilla. Karua vaikutelmaa korostaa oivasti kappaleet yhteen naittava akustinen instrumentaali, jonka jälkeen raskas on vieläkin lyijyisempää.
Syysmaan tuoksuiset soundit sopivat varttidoomiin hyvin. Niissä on juuri sopiva määrä orgaanista lämpöä ja elävyyttä ilman minkäänlaista pompöösiä paisuttelua, aivan kuten lähemmäs 30 vuotta sitten kukkeimmillaan olleessa genressä oli tapana. Arche on onnistunut muuttamaan perinnetietoisuutensa ajattoman kuuloiseksi.
