Mättöä, sitä pitää olla! Örinää myös! Brutaalia death metalia Teksasista tarjoileva Desecrate the Faith toimittaa näitä ikiaikaisen viehkeitä herkkuja sellaisella tarmolla, että omistautumisesta ei jää epäselvyyksiä.
Vaihtelua on juuri sen verran kuin tässä kamassa tapaa olla, eli ei juuri lainkaan. Korvia möyhitään raidasta toiseen niin helvetinmoisella tärinällä, ettei siinä ehditä sävyjen kanssa pelleilemään. Saatana, se on kuulkaas mättöä nyt! Eli kyllä, laulaja mörisee matalalta, rummut tykittävät nivelten täydeltä ja Suffocationia on taidettu kuunnella. Kaikki on niin maan perusteellisen julmaa, että siinä jäisi Reinikainenkin sanattomaksi.
Välillä toki hidastellaan ja paiskotaan hieman slam-henkisempää runttausta, mutta sen ihmeempiä helpotuksia on turha kaivata. Soundit on viilattu sopivan murskaavaan ja erottelevaan kuosiin ilman, että touhu kuulostaisi aivan koneiden kotkotukselta. Kyllä tässä ihmiset asialla ovat.
Unholy Infestation on niin tyylipuhdas esimerkki sinänsä ammattitaidolla mätetystä brutalodeathistä, että lopputuloksesta on turha kaivella mitään edes etäisesti persoonallista. Omaperäisyysastetta kuvaa Shrine of Enmityn alussa kuultava sample Stigmata-elokuvasta: ”How’s your faith these days, Father?” Samaa pätkää on käytetty vuosien varrella varmasti jo kymmenien ilkeilykappaleiden introna.
Tässä ei ole sinänsä mitään väärää, jos homma toimii, ja kyllähän tämä kieltämättä ihan mallikkaasti pelittää – ainakin, kunnes tajuaa tavaraa tulevan peräti 52 minuutin edestä, mikä on vakava yliannostus näin yksioikoista mätinkiä.
Ongelmaksi muodostuu myös se, että Defeated Sanityn tai Extermination Dismembermentin jälkeen tässä genressä on aika vaikea tehdä kovin hekumallista vaikutusta. No, kyllähän sattumista putsattu lauantaimakkara aina hetken helpotuksen suo.