No johan irtoaa rivakasti. Portugalilainen Besta on viilannut soundiaan grindcoresta kohti leppeämpiä maisemia. Tässä tapauksessa leppeys on kuitenkin suhteellista, sillä bändin neljännen pitkäsoiton lukemista useimmat
voivat vain haaveilla.
Varsinaista grindia ja blast-myrskyä ei kuitenkaan enää tarjoilla. Tilalle on otettu varhaisemman Pestilencen teknisesti sävytettyä riffittelyä ja thrashin piiskaavuudella rankaisevaa suoraviivaista, vaivattomasti kulkevaa komppia.
Pakko mainita Pestilence uudelleen, sillä etenkin Testimony of the Ancients (1991) nousee mieleen useamman kerran. Riffittely palvoo klassikkoa rakastettavan tarkkanäköisesti, ja myös melodioista löytyy huomattavan paljon samaa henkeä.
Kopiofiilistä ei silti tule, sillä Bestan suoraviivainen, grindin aggressiosta peräisin oleva kiihko sekoittaa homman omanlaisekseen sopaksi. Vaikutteet ovat ilmiselvät, mutta onnistunut nykyaikainen toteutus ja kappaleisiin selvästi käytetty harkinta ja kypsyttely hälventävät mutinat.
Terra Em Desapego on kenties vuoden tähän asti kovin yllättäjä. Bändi on luonut nahkansa ja tehnyt sen erittäin hyvin.
