Acceptin edellisestä itsenäisestä livejulkaisusta on vierähtänyt pian kaksi vuosikymmentä. Vuonna 2015 taltioitu Restless & Live paikkaa puutetta jämäkkyydeltä, jota saksalaisen heavy metalin pioneerilta uskaltaa odottaa. Aivan ilman motkotusta ei kuitenkaan selvitä.
Visuaalisen julkaisun setti sisältää kokonaisen keikan. Tämä cd-versio sen sijaan on valikoima useilta eri keikoilta napattuja vetäisyjä, ja sen kappalelista on yhdeksän raitaa muhkeampi. Kappaleista 14 on Tornillon aikaista uudempaa matskua ja 13 vanhempaa, niin sanotusti klassisempaa tavaraa. Uudempia kappaleita fiilistellessä jaksaa taas kerran ihmetellä, kuinka kertakaikkisen loistavan paluun Accept onnistui Tornillon kanssa tekemään.
Kuvajulkaisulla olevaa Princess of the Dawnia ei ole jostain syystä mahdutettu cd-versiolle, mikä on vain hyvä. En pistäisi pahakseni myöskään kuluneen Restless and Wildin eläköitymistä. Myös Demons Night on aika turha esitys, vaan eipä tässä kehtaa oikeasti valittaa. Lähes kaksi ja puoli tuntia kellottava paketti on kaikkiaan kattavaa tekoa, eikä settilista mene liian pahasti päällekkäin Blind Ragen (2014) kylkiäisinä tulleen mainion Live in Chile -taltioinnin kanssa.
Soundit ovat paremmat kuin useimmilla studiolevyillä. Isompaa rosoa ei kannata odotella, mutta mukaan on jätetty livetilanteesta kielivää ilmavuutta. Koneisto on mallia saksalainen mörssäri, eli biisiä ladotaan herkeämättä tiskiin ja bändin iskusta ei jää niin minkään sortin epäilystä.
Kääntöpuolella levy tuntuu usein pikemminkin vanhojen kappaleiden uusintaäänitykseltä kuin varsinaiselta livejulkaisulta. Välispiikkejä ei ole mukana yhtä poikkeusta lukuun ottamatta lainkaan, vaan tykillä ammutaan heti kun edellinen kuula on löytänyt maaliinsa. Joidenkin kappaleiden välistä löytyy nopea feidaus, mikä on melko outoa – moiset kun olisi helppo editoida pois yhtenäisemmän liveilluusion saavuttamiseksi.
Accept on täydellisesti öljytty, pomminvarmasti toimiva kone, jolta löytyy aivan tolkuton määrä hienoja kappaleita. Restless & Live jää kuitenkin näin audiomuodossa hieman steriiliksi ja tunteettomaksi. Aivan kuin kyseessä olisi kokoelma eikä kuulijan keikalle vievä livetaltiointi.