Kataklysmin äijien sivuprojektina kolmatta levyään julkaiseva Ex Deo ei ole lähtenyt muuttamaan reseptiään. Blastaaminen ja ylenmääräinen kiiruhtaminen on jätetty emobändin harteille, mutta keskitempoista ja sinfonisesti maustettua keskitempoista jyrää mätkitäänkin sitten korvat täyteen.
Konsepti repii teemansa menneestä Roomasta, ja parhaimmillaan jylhästi kulkeva mättö luokin mielikuvia vakaasti marssivista massiivisista armeijoista. The Rise of Hannibal, Crossing the Alps, The Roman ja niin edelleen. Överituhdiksi viilattu soundi jytisee Kataklysmin modernissa hengessä, ja iskuissa on voimaa kuin katapultin osumissa.
The Immortal Wars on oivaa materiaalia stereolaitteiston testaamiseen. Death metalin ensyklopediaan jäävä merkintä on sen sijaan melko marginaalinen. Ex Deo ei kuulosta loppujen lopuksi kovinkaan inspiroituneelta tai luomisen pakosta syntyneeltä teokselta, vaan kylmästi sanottuna lähinnä sulavaksi hiotulta, hieman tylsältä ja synteettiseltä melodis-sinfoniselta kuololta.
Ajattelepa deathmetallisempaa ja suoraviivaisempaa versiota Dimmu Borgirin Progenies of the Great Apocalypsestä ja pääset melko lähelle. Joillekin tämä on eittämättä kova suositus, eikä siinä ole sinänsä mitään väärää.