Kotimaisen progemetallin uutuusyhtyeen esikoisalbumi sisältää ”vain” seitsemän kappaletta. Kappalemäärän ei saa antaa hämätä: otsikkojen takana piilee monta pientä proge-eeposta, jotka korvaavat helposti muutaman puuttuvalta näyttävän raidan.
Yhtyeen nimikkokappale alkaa tylsästi, mutta siitä muodostuu lopulta albumin kiinnostavin esitys, jossa sekoittuvat leppeä bongorummulla säestetty lauluosuus sekä massiivisen hakkaava, ehkä Linkin Parkin tuotantoon verrattavissa oleva hurmio.
Albumi on alusta loppuun miellyttävää ja hypnoottista kuunneltavaa. Lopulta se kaipaisi vain enemmän värejä siihen ruskeanharmaasävyiseen aavikkomaisemaan, jota musiikki nyt maalaa. Tummuutta ja valoa. Syvyyttä ja ulottuvuuksia.
