Iranilaisen Tears of Firen ura ei alkanut kovin hyvissä merkeissä. Yhtyeen ensimmäinen keikka vuonna 1999 koki karun lopun Iranin salaisen poliisin keskeytettyä sen ja pidätettyä osan bändin jäsenistä. Tässä vaiheessa orkesterin musiikki oli vielä black metalia, jonka soittamista ei katsota Lähi-idässä hyvällä.
Tears of Fire syntyi uudelleen vuonna 2016, tällä kertaa Berliinissä. Musiikki oli muuttunut kansanmusiikkisävyjä sisältäväksi funeral doomiksi.
Yhtyeen toinen levy aiheuttaa kaksijakoisia tuntemuksia. Yhtäältä se sisältää paljon kiehtovia ja mielenkiintoisia elementtejä, toisaalta käppäinen toteutus ja sävellysten yleinen kulmikkuus aiheuttavat puistatusta.
Jäljellä olevat black metal-vaikutteet sopivat musiikin pirtaan vain osittain. Basisti-laulaja Lord Faustoosin kärinät ja murinat taas ovat pidemmän päälle melko puuduttavia, vaikka ajavat asiansa paikoin.
Tears of Firella on halua niin kokeelliseen kuin primitiiviseen ilmaisuun, minkä tuloksena lopputulema kuulostaa hämmentyneeltä kompromissilta. Hämmentynyt on myös kuulijaparka.