Monimuotoista post- black metalia tekevä Fen on ollut läpi uransa takuuvarma onnistuja. Brittikolmikko ei romahda tälläkään kertaa, sillä valmiina on yhtyeen selkeästi rujoin albumikokonaisuus, jonka vihaista ja epätoivoa tihkuvaa sisältöä kuvataan levyn punertavalla kansikuvalla.
Vaikka reippaasti yli tunnin mittainen Monuments to Absence on Fenin ronskeinta materiaalia, se ei häivytä yhtyeen peruspiirteitä. Musiikkinsa tukijalassa vaikuttava melankolia on yhä läsnä ja pitkät riffimaalailut sisältävät tuttuja piirteitä. Fenin tyyli ei siis ole muuttunut, vaan ainoastaan jalostunut piirun verran erilaiseksi.
Valitettavasti trio ei ole kuitenkaan aivan vakuuttavimmillaan rankimpien jyräysten parissa, vaan kokonaisuus kaipaa runsaammin tasapainottavia tekijöitä. Paikoin tuntuu kuin bändi olisi jäänyt hieman omaan ansaansa ja meininki tuntuu olevan itsetarkoituksellisen rajua, vaikka sävellys huutaisi pehmeämpää lähestymistä.
Fen on ollut genrensä kyvykkäimpiä tekijöitä, mutta tällä kertaa anti jää hitusen vajavaiseksi. Seitsemän kokopitkän joukosta löytyy kuitenkin siinä määrin väkevää jälkeä, että yhtyeen on syytä odottaa palaavan tulevaisuudessa tasolleen.