Täysin tyhjästä ilmestyvä Noitila pitää majapaikkaansa kaiketi Koillis-Suomessa, joka ei ole varsinainen kotimaisen black metalin hotspot. Jostain syvältä metsien siimeksestä kajahtava musiikkinsakin on hieman kotimaan perustarjonnasta poikkeavaa ja viittaa musiikillisesti selkeästi enemmän lännen suuntaan.
Noitilaan lienevät vaikuttaneet sekä modernimmat nimet kuten Panphage että hieman kauempaa historiasta löytyvät Darkthrone ja Ulver. Musiikki on siis kylmästä kivestä veistettyä mustaa metallia, joka onnistuu kirpaisemaan ajoittain hienoilla melodioillaan ja ennen kaikkea vereslihaisella tunnelmallaan.
Langennut on mielenkiintoista mutta vielä hivenen raakilemaista tavaraa. Suomeksi messutut sanoitukset voi napsia helposti korvakuulolta, ja soittopuoli on melkoisen luomua, hetkittäin kankeaakin. Ollaan siis kaukana turboahdetusta modernista metallista, mikä on osa Noitilan viehätystä.
Noitilan pelinavaus on pätevä, mutta jatkossa kaksikolta kuulisi mielellään aavistuksen karsitumpia ja suoraviivaisempia kappaleita. Niin musiikin pohjimmainen juoni pääsisi paremmin esille.