Yhdysvaltalaisen Noctambulantin black metalin kerrotaan ammentavan maansa traditionaalisista blues-, rockabilly-, goottirock- ja americana-tunnelmista. Tämä tuo Hellrazorille kieltämättä erottavan soundin, jota on hankala sijoittaa yhteen skeneen tai aikakauteen.
Vaikka meno on omanlaistaan, melodisessa jyräyksessä on paikoin tuttuja juttuja Cradle of Filthistä Hypocrisyyn. Trion soitto kulkee mallikkaasti eivätkä kappaleetkaan ole aivan pakan pohjalta vetäistyjä, vaikka mielenkiintoisimmat vedot kuullaankin Covenant-, Bathory- ja Sisters of Mercy -coverien myötä.
Noctambulantin ongelmaksi muodostuu se, että yhtye ei tunnu oikein tietävän, mitä haluaa musiikillaan välittää. Homma osoittautuu monin paikoin hieman sillisalaatiksi, jota määrittää linjattomuus. Hellrazor onkin sen osaston julkaisu, jonka kuuntelu jää melkoisen varmasti arvosteluhommien puitteisiin. Tuskinpa kukaan muukaan kaivelee levyä hyllystään vuosikymmenten kuluttua kuola valuen.