Floridan Fort Lauderdalessä vuonna 1984 perustettu Hellwitch lienee vanhimpia edelleen toiminnassa olevia äärimmäisempiä musapumppuja. Tämä on jo saavutus sinänsä, eikä bändin nykykuntokaan vaikuttaisi aivan huonolta. Harvakseltaan uutta musiikkia julkaiseva yhtye lähestyy ystäviään nyt kahden kappaleen voimin, joista toinen on uusi versio yli 20 vuotta vanhasta demoraidasta.
Tarjolla on melko pitkälti odotusten mukaista vihanpitoa. Melodinen, miedosti tekninen ja rähäkkä death/thrash kiemurtelee riffistä ja kompista toiseen siihen malliin, että viisiminuuttiset eivät ole kovin tarttuvia. Hysteerisesti käristyt laulut ja diskanttinen soundi viimeistelevät meiningin, joka on melko lähellä Sadusin, Atheistin ja Ripping Corpsen kaltaisia pumppuja.
Vaiva on käytännössä sama kuin lähes kaikilla bändin vanhemmillakin julkaisuilla. Hellwitch on täynnä kovia pelimanneja, ja kappaleista löytyy mainiota riffittelyä ja äkkiväärää vaarantuntua. Kymmenenkään pyörityksen jälkeen tästä ei jää kuitenkaan juuri mitään mieleen. Kuuntelun aikana huomaa nyökkäilevänsä hyväksyvästi, mutta lopulta käsiin jää yksittäisistä kelpo palasista rakennettu sekava kokonaisuus. Tämä on varmasti ainakin osittain tietoinen ratkaisu, mutta selkeämmät koukut eivät olisi mitenkään pahitteeksi.