Kumea ja outo soundimaailma nostattaa kulmakarvaa alusta lähtien, mutta pian siitä alkaa pitää. Valitettavasti se on myös malesialaisen Obscurialin omaleimaisin valttikortti, eikä sillä vielä voiteta peliä.
Heretic on vaikea pala arvioitavaksi. Ei siksi, että levyn vanhan liiton death metal olisi mitenkään huonoa. Graven, Morbid Angelin ja Bloodbathin tienoilla kulkeva mättö sujuu näppärästi, ja kaikki on periaatteessa kuten pitääkin.
Huomaan kuitenkin miettiväni, että eikö näitä bändejä ole jo aivan riittävästi. Obscurial ei tee mitään huonosti, mutta toisaalta yhtyeen arsenaalissa ei ole mitään erityisen tappavaakaan. Eikä mitään sellaista, jolla nostaa nimi muiden yläpuolelle. Tai perustella, miksi juuri tämä levy kannattaisi kantaa kotiinsa.
Soolot ja melodiat palvovat pahaenteistä kuolemaa paikoin hyvinkin mallikkaasti. Myös jyräävät kohdat toimivat irrallisina palasina hienosti. Nopeampi mättö sen sijaan tuntuu hieman laiskalta, eivätkä kappaleet vaikuta kokonaisuuksina.
Heretic jättää olon, ettei tarvetta peräänhuuteluun ole. Menköön siis menojaan.
