Onko äärimetallipioneeri Carcass maalannut itsensä lopullisesti nurkkaan? Sitä huomaan miettiväni jatkuvasti yhtyeen seitsemättä studioalbumia kuunnellessani.
Edellinen levy Surgical Steel (2013) tarjosi melkoista haipakkaa ja oli hengeltään hyvin samanlainen kuin melodeath-klassikko Heartwork (1993). Uuden albumin musiikkia laulaja-basisti Jeff Walker kuvaili Rolling Stonen haastattelussa sanoilla ”dad rock”. Termi pitää itseironisesta otteestaan huolimatta sisällään murusia totuudesta.
Keskitempoiset groovet, laiskanpulskeat riffit ja tavallista kehnommat sanaleikit (Eleanor Rigor Mortis…) ja In God We Trustin rytmikkäät taputukset kielivät kaikki isä-ilmiöstä, mutta pilvellä on myös hopeareunuksensa.
Levyn avaava, varsin sähäkkä nimibiisi, hikistä klezmer-heviä tuuttaava Kelly’s Meat Emporium ja yhtyeen ensimmäisen demon nimeen viittaava Flesh Ripping Sonic Torment Limited osoittavat, että orkesteri ei ole hukannut sävellyskynäänsä täysin.
Silti en mahda mitään sille, että Torn Arteries tuntuu hieman liian rutiininomaiselta suoritukselta. Ehkä ikä on todellakin tehnyt tehtävänsä.